Toinen Makkabilaiskirja pitää sisällään teologisesti mielenkiintoisen kohdan, johon paavin lähettiläs Johann Eck viittasi Leipzigissa 1519 väitellessään Martti Lutherin kanssa. Käsiteltävänä aiheena sillä kertaa oli oppi kiirastulesta. Luther torjui kiirastulen viittaamalla siihen, etteivät Makkabilaiskirjat kuulu heprealaiseen kaanoniin.
Makkabilaissotien aikana eräässä tilanteessa juutalaiset sotilaat uhrasivat syntiuhrin kaatuneitten toveriensa puolesta.Näin sotilaat katsoivat kaatuneiden tulleen sijaisuhrin perusteella puhdistetuiksi.
"Sitten Juudas [Makkabilainen] pani toimeen kaikkia miehiä koskevan rahankeräyksen ja lähetti rahat, noin 2000 hopeadrakmaa, Jerusalemiin syntiuhrin toimittamista varten. Siinä hän teki hyvin ja viisaasti. Näin toimiessaan hän ajatteli ylösnousemusta - olisihan ollut turhaa ja typerää rukoilla kuolleiden puolesta, jos hän ei olisi uskonut kaatuneiden nousevan kuolleista. Hänellä oli myös mielessään se ihana palkinto, joka odottaa uskossa pois nukkuvia. Miten pyhästi ja hurskaasti hän ajattelikaan! Hän halusi, että kuolleet pääsisivät vapaiksi synnistään, ja siksi hän toimitutti sovitusuhrin." (2 Makk 12:43-45; Kirkolliskokouksen 2007 hyväksymä suomennos; kursivointi K.P:n)
Ilmeisesti samaan toimintamalliin perustuu eräiden korinttilaisten suorittama sijaiskaste kuolleiden läheistensä puolesta. Paavali viittaa tähän käytäntöön, kun hän perustelee ylösnousemusta:
"Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?" (1 Kor 15:29; kursivointi K.P:n).Paavali ei näytä moittivan heitä moisesta menettelystä. Paavali näyttää rakentavan opetuksensa osittain tällaisen toiminnan varaan. Mutta kaste näyttää saaneen liian korostetun aseman. Lars Aejmelaeus kirjoittaakin:
Kasteen teologinen painoarvo näyttää edelleen nopeasti lisääntyneen eri puolilla nuorta kristikuntaa. Myös ylilyöntejä kasteen merkityksen ymmärtämisessä tapahtui. Tällaiseen viittaa mm. Paavali kirjoittaessaan korinttilaisille: [Lainattu 1 Kor 1:11-15]. Korintin seurakunnan jakautumisessa erilaisiin ryhmittymiin lienee osittain vaikuttanut kunkin kastetun väärä sitoutuminen siihen henkilöön, joka oli hänet kastanut. Harhautuneen painotuksen taustalla voi olla mysteeriuskonnoista peräisin oleva näkemys, jonka mukaisesti salamenoihin vihkijän ja vihittävän välille uskottiin muodostuneen erityisen läheinen suhde. Salamenoihin johdattaja (mystagogi) oli erityinen auktoriteetti myös jatkossa vihityn (mystin) uskonnollisessa toiminnassa. Kristillisen kasteen toimittajaa ei saanut nostaa vastaavaan asemaan, vaan pääasia oli ainoastaan kasteessa saatu yhteys Kristukseen. Siitä, että korinttolaiset antoivat kasteelle suuren merkityksen ja myös liioittelivat sen asemaa Jumalan pelastussuunnitelmassa, todistaa myös Paavalin maininta, jonka mukaan he antoivat jopa kastaa itsensä kuolleiden puolesta (1 Kor 15:29). (Aejmelaeus 2007, s. 264,265).
Korintissa siis koettiin kasteen pelastava vaikutus niin todelliseksi, että sen katsottiin auttavan jopa kuolleita omaisia. Paavali perustelee ylösnousemusta varsin yllättävällä tavalla. Korintissa tämän tapainen toiminta näyttää olleen tuttua, mutta ilmeisesti ei muualla.
Meidän aikamme eivät edes korkeakirkolliset perustele kasteen sakramentin avulla ruumiin ylösnousemusta. Yleensä tämän tekstin yli hypätään ja ajatellaan, ettei sillä ole erityistä merkitystä mitä veden kanssa tehdään. Paavali viittaa siihenkin, että on kastanut korinttilaisista vain muutamia, kun hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä (1 Kor 1:14-17). Mutta toisenlaisiakin päätelmiä Paavalin tekstistä voidaan siis vetää.
Raamatunselittäjät ovat kommenteissaan varsin yksimielisiä. Jukka Thurén kommentoi tätä kohtaa (1 Kor 15:29) näin:
Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Selitysyrityksiä on paljon. Jotkut kirkkoisät tulkitsivat väkinäisesti: "muutoin kuolleeksi jäävien ruumiittenne hyväksi". Mm. Melankhthon käsitti hyper+gen. merkitsevän (suvun vainajien hautojen) 'päällä', mutta se ei ole Paavalin ajan kreikkaa. Epifanios ja Calvin ajattelivat niitä, jotka kastettiin vasta kuolinvuoteella, mutta eihän lause sitäkään merkitse. Kerettiläiset Kerinthos ja Markion ymmärsivät ilmauksen oikein: he kuuluvat kastaneen eläviä ihmisiä kuolleiden sukulaisten sijaisina, niin kuin temppelipapit toimittivat uhreja vainajien hyväksi ja mystagogit pesuja vainajien puhdistamiseksi. Ehkäpä kokonaista perhettä kastettaessa esim. isä otti kasteen myös kuolleen lapsensa nimissä, jotta perhe saisi ikuisuudessa olla koossa.
Ei Paavali sitä tapaa suosittele muttei viitsi moittiakaan, vaan vetoaa sen noudattajien johdonmukaisuuteen. Sielua ei voi kastaa, ainoastaan ruumiin voi. Se, että elävä kastetaan kuolleen sijaisena, saattaa olla väärä sovellus, mutta perusnäkemys on oikea. Purevin tämä kysymys on, jos yhdet ja samat progressiiviset seurakuntalaiset torjuvat ruumiin ylösnousemuksen mutta kannattavat sijaiskastetta. Jos kerran joku uskoo, että sijaiskaste auttaa maatunutta vainajaa, kuinka hän ei usko ruumiin ylösnousemukseen? (Thurén 2008, s. 202; kursivointi K.P:n).Aimo Nikolainen:
Paavali esittää vielä eräitä seurakunnan omasta elämänpiiristä nousevia perusteluja kuolleitten ylösnousemiselle. Korintin seurakunnassa olivat jotkut antaneet kastaa itsensä kuolleiden puolesta. Paavali ei ota kantaa tällaisen kasteen oikeellisuuteen mutta huomauttaa, että sekin edellyttää ylösnousemususkoa. Maagisen kastekäsityksen välttämiseksi, on arveltu, ettei Paavali puhuisikaan mistään sijaiskasteesta, vaan kastamattomien "pakanoiden" kasteelle menemisestä ja kristinuskoon kääntymisestä siinä tarkoituksessa, että he vielä saisivat tavata Kristukseen uskovina kuolleet rakkaat omaisensa. Tämä kaunis selitys edellyttää sekin uskoa ylösnousemukseen, mutta ei ole saanut yleisempää kannatusta. (Nikolainen 1986, 131; kursivointi K.P:n).Uusi testamentti lyhyesti selitettynä:
Paavali ei ota kantaa näiden korinttilaisten menettelyyn, hän vain vetoaa heidän johdonmukaisuuteensa. Emme tunne tarkemmin kasteen tarkoitusta. (Thurèn 1992; kursivointi K.P:n).Thoralf Gilbrant:
Tässä keskeytetään lopun aikaan kuuluva näky ja huomautetaan, että ylösnousemuksen kiistäminen oli jyrkässä ristiriidassa korinttolaisten harjoittaman käytännön kanssa, joka edellytti uskoa ylösnousemukseen. Paavali ei sano hyväksyvänsä tällaista tapaa, hän vain osoittaa, että näin menettelevien ainakin oli uskottava ylösnousemukseen.
Kreikkalaiset uskoivat, että kuolleiden sieluille oli hyötyä siitä kunniasta, jota ruumiille osoitettiin hautajaisissa. Todennäköisesti tällainen käytäntö oli tunkeutunut seurakuntaankin, jossa se ilmeni niin, että jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. (Novum 3. 839; kursivointi K.P:n).
Paavali ottaa tässä kasteen puheeksi viittaamalla niihin, jotka "kastattavat itsensä kuolleitten puolesta". Hän ajattelee tässä joko jonkinlaista sijaiskastetta edesmenneiden puolesta, jota muutamat ovat harjoittaneet, tai todennäköisemmin niitä, jotka kastattavat itsensä päästäkseen uudelleen yhteyteen edesmenneiden kristittyjen ystäviensä kanssa. Kummassakin tapauksessa kaste jää merkityksettömäksi - sijaiskaste ei voi hyödyttää kuolleita, jos kuolleita ei herätetä, eikä ole mitään mahdollisuutta kohdata kristittyjä ystäviä ylösnousemuksessa, ellei ylösnousemusta kerran ole. Krysostomos kieltää sijaiskasteen kuolleiden puolesta harhaoppina ja selittää tämän kohdan muuten viittaamalla kastetunnustuksen selitykseen: "Minä uskon kuolleitten ylösnousemukseen. Ja tämän uskon perusteella meidät kastetaan." Kasteeseen vetoamalla Paavali haluaa vahvistaa, että seurakunta on yleisesti omaksunut uskon kuolleitten ylösnousemukseen. (Novum 3, 837; kursivointi K.P:n).
Bibel 2000:
I fornkyrkan förekom på sina håll ställföreträdande dop, avsedda att rädda avlidna släktingar som inte hunnit omvända sig till kristendomen. Tydligen har denna sed praktiserats i Korinth. (Bibel 2000)Aejmelaeus:
Kasteessa ihminen nousi kuolleista yhdessä Kristuksen kanssa, mutta sen merkitys saatettiin helposti ymmärtää väärin. Kasteopetuksesta tehtyyn väärään johtopäätökseen perustunee esim. se harhaoppi, jossa myöhemmin väitettiin, että uskovien ylösnousemus olisi jo tapahtunut (2 Tim 2:18) . (Aejmelaeus 2007, s 266)
Aejmelaeus, Lars. Kristinuskon synty: Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan. Helsinki: Kirjapaja. 2007
Nikolainen, Aimo, Paavalin Korinttilaiskirjeet. - Avaa Uusi testamenttisi, osa 7. Helsinki: Kirjapaja. 1986.
Thurén, Jukka, Korinttilaiskirjeet, Tessalonikalaiskirjeet ja Paimenkirjeet. Helsinki: Arkki. 2008
Koskenniemi-Thurén, toim., Uusi testamentti lyhyesti selitettynä. Helsinki: SLEY-kirjat. 1992.
Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1412
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti