Kullakin kansalla oma jumala?

Niihin aikoihin, kun nykyisin käytössä oleva Kirkkoraamattu 1992 valmistui, toimittaja heitti radiossa kysymyksen: Ovatko Qumranin tekstilöydöt vaikuttaneet tähän käännöstyöhön ja missä määrin? Käännöskomitean edustaja (ehkä Nikolainen) vastasi tähän tapaan: Ei paljoakaan, oikeastaan ainoa kohta, johon se on suoraan vaikuttanut on Deut 32:8. Tässä tämä teksti vanhan ja uuden käännöksen mukaan:

Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. - Deut 32:8 KR 1938

Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. - Deut 32:8 KR 1992

Vanhan Raamattuni marginaaliin olen silloin tehnyt tämmöisen merkinnän: "Qumran: Maat on jaettu Jumalan poikien lukumäärien mukaan." Kyse olisi siis siitä, että Deut 32:8 sisältää jonkun sanan tai ilmaisun, jonka merkitystä ei tarkoin tunnettu ennen Qumranin löytöjä. Tunnollisten kääntäjien velvollisuus on ottaa huomioon uusin tietämys.

KR 1992 on varustanut kyseisen kohdan tämmöisellä alanootilla:

Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mukaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan". Hepreankielisen tekstin myöhempi lukutapa on "israelilaisten luvun mukaan".[1.Moos. 11:8]

Vanhin tuntemamme VT:n masoreettinen käsikirjoitus Leningradin koodeksi on vuodelta 1008 tai 1009 jKr, kyseinen Qumranin teksti (4Q37), joka liittyy Deuteronomiumin kommentaariin, ajoittuu noin 50 jKr. Kyse on siis lähes 1000 vuoden ikäerosta. Tässä tapauksessa eräät Septuagintan versiot lisäksi tukevat Qumranin lukutapaa. Mutta yksistään Septuagintan perusteella korjausta ei uskallettu tehdä.

Deut 32:8 heijastelee syntyaikansa monolatrista käsitystä: on paljon jumalia, kullakin kansalla omansa, mutta Israelissa palvotaan Jahvea. Jyrkkää monoteismia ei vielä silloin tunnettu, mutta sitä kohti oltiin menossa hyvää vauhtia. Se, että kansoilla oli omat jumalansa, ilmenee VT:sta hyvin muutenkin.

***

Patriarkkakertomuksissa tulee esille monia jumalien nimiä, ymmärtääkseni paikallisia jumalia, mm. Korkein (El Eljon), Kaikkivaltias (El Shaddaj), lisäksi El, Elohim jne. Jahvekin varsin suuressa määrin "kiinnittyy" Siinain vuoreen ja ukkoseen – varsinkin Exoduksen mukaan. Kertomukseen Jaakobin painista Jabbok-virran varrella (Gen 32:23 s) mahdollisesti liittyy ajatus tai muistuma joenjumalasta, joka Jaakobin on voitettava päästäkseen joen toiselle puolelle.

Korkein (El Eljon) esiintyy myös siinä yhteydessä, kun Abram tapaa Melkisedekin, joka osoittautuu El Eljonin papiksi (Gen 14:18-22). Myös Num 24:16 sekä Deut 33:12 viittaavat Korkeimpaan.

Näiden jumalien voimasuhteet vaihtelivat vallitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden mukaan. Ne kyllä kilpailivat keskenään, mutta eivät olleet hierarkkisesti järjestäytyneitä. Tässä esillä olevassa tapauksessa Korkein oli ehkä niskan päällä.

KR 1992:n noudattamaa lukutapaa seuraavat myös seuraavat uudemmat käännökset:

* New Living Translation: ... he established the boundaries of the peoples according to the number in his heavenly court.

* NET Bible: ... he set the boundaries of the peoples, according to the number of the heavenly assembly.

* Bibel 2000: ... när han fördelade deras områden efter gudasönernas antal,

Muinaisten israelilaisten käsitys Jumalasta siis kehittyi aikojen saatossa. Vanhan testamentin aikana beduiinit asettuivat paikoilleen ja ryhtyivät viljelemään maata. Vähitellen syntyi kaupunkeja. Nämä muutokset vaikuttivat uskontoon ja käsityksiin Jumalasta. Jumalakuva kehittyy Vanhan testamentin sisällä kohti jyrkkää monoteismia, yksijumalaisuutta.

* * *

Risto Santala käsittelee tämän tekstin kääntämiseen liittyviä ongelmia kirjassaan "Suudelma hunnun läpi: Uusi Kirkkoraamattumme ekumenian ja raamatunopetuksen kannalta" (Helsinki: Kuva ja Sana. 1998). Santala suhtautuu kriittisesti uuteen käännökseen ja toteaa Deut 32:8:n johdosta mm.:

"Heprean masoreettinen teksti sanoo tarkkaan lukien, että nuo rajat määrättiin "Israelin lasten luvun mukaan", lemispar bnei Israel. Tässä ei ole mitään ongelmaa..." (s. 40-41)

Edustaja [Raija] Sollamo esitti että "Septuagintan lukutapa on ajallisesti kaikkein varhaisin. Siellä sanotaan kat'arithmon angeloon theu, 'Jumalan enkelten luvun mukaan'. Tekstikriittisesti näistä on tehtävä se johtopäätös, että alunperin tässä on lukenut benei El 'Jumalan pojat' ja Septuaginta on sitten tulkinnut sen 'enkeleiksi'. Masoreettinen teksti on tehnyt erilaisen tulkinnan, 'israelilaisten luvun mukaan' jne." (s.41)

Juutalainen keskiaikainen VT:n tulkitsija ja Midrash-kirjallisuuden ekspertti Rashi sanoo, että jakeemme viittaa "70 Jaakobin jälkeläiseen, jotka lähtivät Egyptiin" ja tämän mukaan puhutaan 70 pakanakansasta ja 70 pääkielestä, joita pakanat edustavat. (s. 41)

Santala pitäytyy uskollisesti masoreettisessa tekstissä (vaikka vanhin niistä on vuodelta 1008 tai 1009 jKr) ja torjuu muiden (ajanlaskumme alkuun sijoittuvien tekstien (LXX, Qumran) todistusarvon tyystin. Mm. Qumranin tekstiä (4Q37) hän ei edes mainitse.

Santala toteaa myös, että "tätä ratkaisua ei löydy muista kielistä" (s. 40), vaikka niitä löytyy mm. ruotsista ja englannista.

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1581