Astrologiaa ja alkemiaa

Turussa vietettiin juhannuksen jälkeisellä viikolla Keskiaikaisia markkinoita. Vuosien mittaan markkinat levittäytyvät yhä laajemmalle alueelle. Eli jatkuvuus pitäisi olla turvattua.

Oma mielenkiintoni näillä markkinoilla on yleensä liittynyt keskiaikaa käsitteleviin luentoihin, joita joukko Turun yliopistossa toimivia tutkijoita on pitänyt. Keskiaika on kuitenkin enemmän tai vähemmän maagisine menoineen meistä jo niin kaukana, että 2000-lukua elävän ihmisen on vaikea saada siitä kunnon otetta. - Tosin jotkut pääsevät näytelmällisin keinoin sisälle keskiaikaan.

Luentojen järjestäjät ovat tajunneet sen, että on joukko kestoaiheita, jotka ovat ihmisiä kiinnostaneet aina ja kaikkialla. Tällaisia teemoja löytyy mm. keltaisen lehdistön lööpeistä. Niinpä parisen vuotta sitten näillä markkinoilla pohdittiin pappien, munkkien ja nunnien syrjähyppyjä ja sitä minkälaisen organisaation paavi ja hänen virastonsa oli kehittänyt näiden ongelmien käsittelemiseksi. Muistivat ottaa mukaan myös homosynnit!

Tällä kerralla yleisteema oli Taudit, terveys ja lääkintä vanhoina aikoina. Niinpä astrologia ja alkemia nousivat vahvasti esille. Syystä tai toisesta englantilaisen filologian parissa tutkitaan sellaisia tekstejä, joissa astrologia ja alkemia ovat vahvasti esillä.

Astrologia ja alkemia kuuluivat yliopistojen opetussuunnitelmiin keskiajalla. Empiirinen tutkimus otti horjuvia ensiaskeliaan alkemistien puuhastelujen myötä. Päällisin puolin luulen tuntevani noiden oppien keskeiset ajatukset, mutta uutta oli se, että eläinradan merkeistä oinas edusti ihmisen päätä sekä kalat ihmisen jalkoja. Muut eläinradan merkit asettuivat näiden väliin. Sana cancer synnytti jonkun verran pohdintaa yleisön keskuudessa. Cancer edustaa eläinradan merkeissä rapua, mutta cancer merkitsee myös syöpää. Sanan kaksoismerkitys herätti jonkin verran pohdintaa. Ihmisruumiissa cancer asettuu jonnekin rintojen vaiheille.

Astrologia sopi moneen. Sen avulla tehtiin sääennusteita ja tutkittiin ihmisen sairauksia. Keskiajalla vallitsi sellainen käsitys, että kaikki tarvittava tieto löytyy jo olemassa olevista kirjoista, lähinnä Aristoteleelta ja Raamatusta. Kulloinkin tarvittava tieto on vain haettava niistä esille. Kun ihminen sairasteli ja meni lääkärille, tämä laati syntymäkartan potilaasta. Syntymäkartat ilmeisesti kiinnostavat filologeja sen vuoksi, että niistä voi saada selville ihmisen syntymäajan ja ehkä muutakin merkityksellistä hänen elämästään.

Luennoilla kävi myös selville, että Mikael Agricolan Rukouskirja sisältää astrologisia aineksia. Jälkeenpäin etsin käsiini Simo Heinisen opuksen "Mikael Agricola: Elämä ja teokset", jonka Edita on julkaissut 2007. Heininen toteaa siinä, että Rukouskirjan:

Kalenteriosasto sisältää mitä moninaisinta tietoa: ajanlaskua, astronomiaa ja astrologiaa, lääketiedettä, anatomiaa, fysiologiaa ja psykologiaa, eläintiedettä, meteorologiaa, historiaa ja teologiaa. Agricola... näyttää löytävän tien aiheesta toiseen ... vapaan assosiaation avulla. Niinpä hän siirtyy ihmisen anatomiasta sääennustuksiin ja näistä suonenisku- ja kuppausohjeisiin, kertoo sitten edullisista metsästysajoista, palaa sääennustuksiin, mutta siirtyy sitten teologisten kysymysten kautta ajanlaskuun. (Heininen 2007, 197)

Keskiajan lopulla astrologia oli jaettu kahteen osaan: luonnolliseen (astrologia naturalis) ja ennustavaan (astrologia divinatrix). Edellinen luettiin - - tieteeksi tieteiden joukkoon. Sen harjoittajat rajoittuivat tekemään sääennustuksia, tulkitsemaan luonnonilmiöitä, laatimaan kalentereita ja antamaan lääkehoidollisia ohjeita. Ennustava astrologia oli epäilyttävämpää; se keskittyi horoskooppien laatimiseen. Luther pilkkasi sitä, joskus karkeasti. (Heininen 2007, 199).

Ennustava astrologia elää nykyään lähinnä vain hömppälehdissä. Luonnollinen astrologia lienee hävinnyt lähes tyystin markkinoilta.

Melanchthon, Lutherin työtoveri, luotti horoskooppeihin, kun taas Luther pilkkasi ennustavaa astrologiaa.

* * * 

Keskiajalla raivosi myös ruttoa vuosina 1348 - 1351. Rutto vei Euroopan väestöstä kolmannen osan. Eikä mitään ollut tehtävissä. Jonkinlainen taju muutaman viikon itämisajasta oli, mutta siitä ei tiedetty juuri muuta. Kaupungeissa se raivosi pahimmin, maaseudulla päästiin helpommalla.

Ruttoepidemiat olivat omiaan voimistamaan maagista ajattelua. Konstantinopolissa rutto surmasi lähes kaikki asukkaat vuonna 542. Turkuunkin se tuli laivojen mukana mereltä vuonna 1657. Luennoitsija muistutti, että hautausmailla, jonne ruttoon kuolleita on haudattu, on vielä kyseisiä pöpöjä elossa. Niinpä ruttoa sietää yhä varoa!

* * *

Alkemian avulla on pyritty tekemään halvemmista aineksista kultaa (ja rikastumaan). Sampo-myyttikin on ehkä jotain sukua alkemialle. Entä runsauden sarvi? Eikä pidä unohtaa elämän eliksiirin ja kuolemattomuuden etsintää. Eräs yleisöltä saatu kysymys kuului: onko Turussa harrastettu alkemiaa? Kun luennoitsija ei tiennyt, pääsin loistamaan tiedoillani. Z. Topelius nimittäin kertoo Välskärin kertomuksissa, että Turun kuninkaallisen akatemian loppuaikoina Martti Weiss (alkemisti ja salatieteilijä) puuhasteli näiden asioiden kanssa Uudenmaan tullin tienoilla, Turussa. - No, Välskärin kertomukset tosin on vain historiallinen romaani.

Eikö kirkon jakamissa sakramenteissakin ole aimo annos alkemiaa mukana?  Miten esim. ehtoollisaineet voivat muuttua papin lausumien asetussanojen vaikutuksesta? Roomalaiskatolisessa kirkossa asia muotoillaan tähän tapaan: ehtoollisaineet, siis niiden substanssi, muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, mutta niiden aksidenssi, ilmenemismuoto ei muutu miksikään. - Alkemiassa pitäisi niin substanssin kuin aksidenssinkin muuttua.

Joidenkin tiedemiesten nimet saattavat tässä yhteydessä herättää ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Toisaalta Sir Isaac Newtonin ansiot mm. painovoimalain keksimisessä ovat kiistattomia, mutta toisaalta hän puuhasteli alkemian parissa ihan loppuun asti. Joskus on puhuttu, että altistuminen elohopeahöyryille olisi nopeuttanut hänen kuolemaansa. - Mutta olennaista tässä on kuitenkin kokeellinen metodi eli se miten yritysten ja erehdysten kautta päästään oikeaan lopputulokseen. Kokeellinen metodi siis syntyi alkemististen puuhastelujen sivutuotteena.

 * * *

Kari Suomalainen, tuo tunnettu pilapiirtäjä, tarttui kerran tähän aiheeseen. Entisaikojen velho, salatieteilijä hämmenteli keitostaan, jossa kai oli 7 yrttiä, sammakonkoipia ym. tykötarpeita. Velho katsoi suoraan lukijaa kohti vihaisena: "Mitä te siinä minun touhuilleni nauratte? Onhan teillä ne omat hörhönne, ne psykoloogit!"

Nykykatsannossa monet keskiaikaiset puuhastelut epäilemättä näyttävät hoopoilta. Arvelisin, että sama pätee myös meidän touhuihimme, kun niitä arvioidaan 500 - 1000 vuoden kuluttua.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1914

Humala ja Jumala

Juhannuksen alla poikkesin ruokaostoksille Wiklundille, Turun keskustassa. Kassojen lähellä olevalla penkillä istui muuan kaljaveikko, joka örisi jotain. Kun menin hänen ohitseen, hän örisi römeällä äänellään: "Jumala ei enää anna sulle anteeksi!" En pysähtynyt kuulemaan lisää hänen ikitotuuksiaan ja elämänviisauksiaan, vaan painuin ostoksille.

Kun olin ostokseni tehnyt, huomasin tämän tuiskeessa olevan miehen menevän hissiin toisen miehen seurassa, joka selvästi oli paremmassa kunnossa. Kassakuitin mukaan ajankohta oli 18.6. klo 14.05.

No, en tuntenut miestä. Tuskin hän minuakaan. Mutta mikä sai hänet puhumaan Jumalasta ja minun sieluntilastani? Mieleeni tuli sanonta: "Lasten ja imeväisten suusta saa kuulla totuuden", jonka perustana on Ps 8:3 ja Matt 21:16, tosin edelleenkehitettynä. - Sekin on mahdollista, että mies örisi omiaan ja projisoi omaa sieluntilaansa ulkomaailmaan.

Joskus aikaisemminkin olen pannut merkille, että humalaiset voivat puhua Jumalasta, kun tuiskeessa estot häviävät. Mutta suomenkielessä sanat humala ja Jumala muistuttavat ällistyttävän paljon toisiaan. Kyse ei liene sattumasta? Jaakko Hämeen-Anttila onkin nimennyt erään kirjansa nasevasti: Jumalasta juopuneet.

Dale Carnegien suuren menestyksen saavuttaneesta kirjasta "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" (1936) muistan lukeneeni tämmöisen ajatuksen: "Jumala voi antaa syntimme anteeksi, mutta hermostomme ei tee sitä koskaan."

* * *

Humalaiset saattavat keskustella itsensä kanssa hyvinkin kiivaasti. Kun he komentavat itseään, he käyttävät yksikön toista persoonaa. Kyse voisi siis olla päänsisäisestä keskustelusta.

Ehkä kaljaveikon lausuma: "Jumala ei enää anna sulle anteeksi", viittaa johonkin aikaisempaan koulutuksen vaiheeseen. Ehkä ahdistavaan, tiukkapipoiseen uskontokasvatukseen, josta jotain on jäänyt alitajuntaan. Olisiko koti ollut ahdistavan uskonnollinen? Muisteliko kaljaveikko omia lapsuuden kokemuksiaan?

Oma kokemukseni näistä kavereista on vähän ristiriitainen. Kun he ovat selvin päin, keskustelu ei yleensä kiinnosta. Kun he ovat huppelissa, tuiskeessa tai liikuttuneessa mielentilassa, keskustelu saattaa kiinnostaa, mutta kyky kuunnella muita on ilmeisen rajoittunut.

Eräällä tuntemallani kaljaveikolla, joka ei ole enää keskuudessamme, oli tapana käydä päänsisäistä keskustelua internetin keskustelupalstoilla. Hän loihti itselleen kaksi roolihahmoa, jotka sanailivat keskenään ja mollasivat toisiaan. Tämä onnistui anonyymipalvelimen avulla, mutta joskus pahassa tuiskeessa homma karkasi käsistä, niin että sivullinenkin näki, mistä oli kyse.

Ehkä tätä some-seikkailijan tapausta voisi rinnastaa keskenjääneeseen siisteyskasvatukseen. Kakka vain on ensin vaihtunut tusseihin ja spraymaaleihin sekä niillä tuhrimiseen. Ura saa sitten huipennuksensa some-maailman ihmellisissä seikkailuissa.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1910

Uskonpuhdistus vai reformaatio?

Luterilainen kirkko kielsi uskonpuhdistus-termin. Näin otsikoi Turun Sanomat puolen sivun juttunsa 4.7.2015. Internetistä löytyy vain lyhyempi versio jutusta.

Asia tulee ajankohtaiseksi lähiaikoina, sillä 31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin naulaamista teeseistä Wittenbergin linnankirkon oveen. Vastapuoli eli roomalaiskatolinen kirkko ei näe mitään syytä juhlia kirkollista hajaannusta. Mutta se pitää sanaa reformaatio onnistuneempana ja parempana kuin sanaa uskonpuhdistus, joka on leimaava ja ärsyttävä.

Kirkkohallitus on siis päättänyt, että lähiaikoina vietetään reformaation merkkivuotta, eikä uskonpuhdistuksen juhlavuotta. Tietenkin ne kansalaiset, jotka ovat koulunsa käyneet vanhan liiton aikana, puhuvat jatkossakin uskonpuhdistuksesta. Täysin riippumatta siitä mitä pyhä kirkkohallitus on asiasta päättänyt.

Joskus 1970-luvulla muistan kuunnelleeni prof. Jarl Gallénia, joka on erikoistunut keskiajan historiaan. Gallén sanoi, että roomalaiskatoliselta kannalta katsoen protestanttinen uskonpuhdistus oli uskonmuutos. Vastaavasti ns. vastauskonpuhdistus oli todellisuudessa uskonpuhdistus. – Mielenkiintoista sanoilla leikkimistä!

Sanalla uskonpuhdistus viitataan Jeesuksen suorittamaan temppelin puhdistukseen (Matt 21:12-13; Mark 11:15-17; Joh 2:14-16). Tässä kuvassa rahanvaihtajien ja kauppiaiden tilalle istutetaan anekauppiaat.

Latinasta johdettua muotoa reformaatio käytetään eurooppalaisissa kielissä varsin yleisesti. Dosentti Tuomo Fonsénin mukaan Saksassa alettiin 1700-luvun puolivälissä käyttää sanaa glaubensreinigung reformaatio-sanan vapaana vastineena. Saksan glaube tarkoittaa uskoa, reinigung taas puhdistusta.

Suomen sana uskonpuhdistus on näin ollen suora käännös saksasta. Suomeenkin sana uskonpuhdistus teki vähitellen tuloaan, mutta esim. Christfried Gananderin sanakirja Nytt Finskt Lexicon (1787) ei vielä sitä tunne. Mutta Suometar -nimisessä sanomalehdessä uskonpuhdistus esiintyy (ilmeisesti ensimmäisen kerran) artikkelissa Jesuitat 14.9.1849. Toisen kerran se esiintyy Suomettaressa pari vuotta myöhemmin eli 28.10.1851. Tämän jälkeen sen käyttö yleistyy vähitellen. Suomen Julkisia Sanomia seuraa Suometarta vuodesta 1857, muut tulevat perässä myöhemmin.

Wasa Nyheter käyttää muotoa trosrensningen numerossaan 16.2.1898. Tämä näyttäisi olevan ainoa esiintymä vuoteen 1910 mennessä.

* * *

Jos asiaa ajattelee laajemmasta perspektiivistä, niin historian henkisten murrosten yhteydessä ”vanha asiainjärjestelmä" pyritään aina leimaamaan jollain tavoin, josta jää jonkinlainen trauma. Näin tapahtui myös silloin, kun kristinusko irtaantui juutalaisuudesta ajanlaskumme alussa.

Kun buddhalaisuus levisi synnyinseudultaan itään ja pohjoiseen, syntyi mahayana 'iso vaunu'. Sana mahayana antaa ymmärtää, että heidän vaununsa on suurempi kuin hinayanan, joka on 'pieni vaunu'. Eli pelastus on mahayanan avulla useimpien ihmisten saavutettavissa. Koska pieni vaunu on myös jollain tavoin leimaava, he käyttävät itsestään nimitystä theravada.

* * *

Luterilaisen kirkon piirissä ei siis kaiveta esiin vanhoja sotakirveitä, esim. vanhoja antikristusvirsiä (not 240 - 242) vuoden 1701 virsikirjasta, vaan paneudutaan reformaation vaikutuksiin kirkossa ja yhteiskunnassa.

Reformaatio on siinä mielessä hyvä termi, että se kattaa – toisin kuin sana uskonpuhdistus – myös yhteiskunnallisen kehityksen laajemmassa mielessä. Kirjakieli syntyi ja kehittyi ja kansan sivistystaso alkoi kohota.

Mutta protestanttisten kirkkojen itseymmärryksen ja omanarvontunnon kannalta uskonpuhdistus on hyvin osuva ja napakka termi. Ekumeenisissa keskusteluissa on kuitenkin pyrittävä korrektiin kielenkäyttöön. Tässä suhteessa teologit ja kansan syvät rivit ovat kaukana toisistaan. Kuitenkaan uskoa (Kristukseen) ei tarvitse puhdistaa, mutta esteitä ja väärinkäytöksiä sen ympäriltä on raivattava jatkuvasti. Tätä työtä riittää varmasti jatkossakin.

Mielenkiintoisia yleisötilaisuuksia on merkkivuoden tiimoilta tulossa.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1916