Asia tulee ajankohtaiseksi lähiaikoina, sillä 31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin naulaamista teeseistä Wittenbergin linnankirkon oveen. Vastapuoli eli roomalaiskatolinen kirkko ei näe mitään syytä juhlia kirkollista hajaannusta. Mutta se pitää sanaa reformaatio onnistuneempana ja parempana kuin sanaa uskonpuhdistus, joka on leimaava ja ärsyttävä.
Kirkkohallitus on siis päättänyt, että lähiaikoina vietetään reformaation merkkivuotta, eikä uskonpuhdistuksen juhlavuotta. Tietenkin ne kansalaiset, jotka ovat koulunsa käyneet vanhan liiton aikana, puhuvat jatkossakin uskonpuhdistuksesta. Täysin riippumatta siitä mitä pyhä kirkkohallitus on asiasta päättänyt.
Joskus 1970-luvulla muistan kuunnelleeni prof. Jarl Gallénia, joka on erikoistunut keskiajan historiaan. Gallén sanoi, että roomalaiskatoliselta kannalta katsoen protestanttinen uskonpuhdistus oli uskonmuutos. Vastaavasti ns. vastauskonpuhdistus oli todellisuudessa uskonpuhdistus. – Mielenkiintoista sanoilla leikkimistä!
Sanalla uskonpuhdistus viitataan Jeesuksen suorittamaan temppelin puhdistukseen (Matt 21:12-13; Mark 11:15-17; Joh 2:14-16). Tässä kuvassa rahanvaihtajien ja kauppiaiden tilalle istutetaan anekauppiaat.
Latinasta johdettua muotoa reformaatio käytetään eurooppalaisissa kielissä varsin yleisesti. Dosentti Tuomo Fonsénin mukaan Saksassa alettiin 1700-luvun puolivälissä käyttää sanaa glaubensreinigung reformaatio-sanan vapaana vastineena. Saksan glaube tarkoittaa uskoa, reinigung taas puhdistusta.
Suomen sana uskonpuhdistus on näin ollen suora käännös saksasta. Suomeenkin sana uskonpuhdistus teki vähitellen tuloaan, mutta esim. Christfried Gananderin sanakirja Nytt Finskt Lexicon (1787) ei vielä sitä tunne. Mutta Suometar -nimisessä sanomalehdessä uskonpuhdistus esiintyy (ilmeisesti ensimmäisen kerran) artikkelissa Jesuitat 14.9.1849. Toisen kerran se esiintyy Suomettaressa pari vuotta myöhemmin eli 28.10.1851. Tämän jälkeen sen käyttö yleistyy vähitellen. Suomen Julkisia Sanomia seuraa Suometarta vuodesta 1857, muut tulevat perässä myöhemmin.
Wasa Nyheter käyttää muotoa trosrensningen numerossaan 16.2.1898. Tämä näyttäisi olevan ainoa esiintymä vuoteen 1910 mennessä.
* * *
Jos asiaa ajattelee laajemmasta perspektiivistä, niin historian henkisten murrosten yhteydessä ”vanha asiainjärjestelmä" pyritään aina leimaamaan jollain tavoin, josta jää jonkinlainen trauma. Näin tapahtui myös silloin, kun kristinusko irtaantui juutalaisuudesta ajanlaskumme alussa.Kun buddhalaisuus levisi synnyinseudultaan itään ja pohjoiseen, syntyi mahayana 'iso vaunu'. Sana mahayana antaa ymmärtää, että heidän vaununsa on suurempi kuin hinayanan, joka on 'pieni vaunu'. Eli pelastus on mahayanan avulla useimpien ihmisten saavutettavissa. Koska pieni vaunu on myös jollain tavoin leimaava, he käyttävät itsestään nimitystä theravada.
* * *
Luterilaisen kirkon piirissä ei siis kaiveta esiin vanhoja sotakirveitä, esim. vanhoja antikristusvirsiä (not 240 - 242) vuoden 1701 virsikirjasta, vaan paneudutaan reformaation vaikutuksiin kirkossa ja yhteiskunnassa.Reformaatio on siinä mielessä hyvä termi, että se kattaa – toisin kuin sana uskonpuhdistus – myös yhteiskunnallisen kehityksen laajemmassa mielessä. Kirjakieli syntyi ja kehittyi ja kansan sivistystaso alkoi kohota.
Mutta protestanttisten kirkkojen itseymmärryksen ja omanarvontunnon kannalta uskonpuhdistus on hyvin osuva ja napakka termi. Ekumeenisissa keskusteluissa on kuitenkin pyrittävä korrektiin kielenkäyttöön. Tässä suhteessa teologit ja kansan syvät rivit ovat kaukana toisistaan. Kuitenkaan uskoa (Kristukseen) ei tarvitse puhdistaa, mutta esteitä ja väärinkäytöksiä sen ympäriltä on raivattava jatkuvasti. Tätä työtä riittää varmasti jatkossakin.
Mielenkiintoisia yleisötilaisuuksia on merkkivuoden tiimoilta tulossa.
Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1916
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti