Tiedämme
hyvin, että oppi helvetistä ikuisena rangaistuksena muodostaa
kristinuskossa
todellisen ongelman. Miten sovittaa yhteen uskomukset
kaikkivaltiaasta, hyväntahtoisesta ja kaikkitietävästä Jumalasta,
kun samanaikaisesti merkittävä osa Jumalan luomista ihmisistä
kärsii ikuista rangaistusta helvetissä?
Ramon W. Baker väitteli aiheesta Issuant Views of Hell in Contemporary Anglo-American Theology Åbo Akademissa ma 16.6. Vastaväittelijänä toimi dos. Juha Ahvio HY:stä, kustoksena prof. Gunnar af Hällström. Väitös kuului dogmatiikan ja uskonnonfilosofian alaan.
Yleisöä oli paikalla ihan mukavasti,
varsinkin varttuneempaa väkeä, vaikka eletään juhannuksen
alusviikkoa. Opiskelijoita ei ollut nimeksikään. Professorien
penkkirivillä istui 5, näistä yhtä en tuntenut. Ilmeisesti hän
oli ulkomailta, koska näytti tuntevan paikallisista professoreista
vain yhden.
Väittelijän ja vastaväittelijän
välille ei syntynyt kunnollista, värikästä debattia. Eikä ihme,
sillä kumpikin kuuluu konservatiivien ja apologeettien leiriin.
Vastaväittäjä puhui ehkä tarpeettoman paljon ja monisanaisesti.
Joskus väittelijän piti katkaista vastaväittäjän monologi
voidakseen vastata kysymykseen.
Varsinaiseen analyysiin
vastaväittelijä ei juurikaan puuttunut. Sen sijaan tutkimuksen
lähdepohjaa hän ruoti pitkään. Ovatko nämä mukaan otetut
lähteet todella relevantteja lähteitä? Millä perusteella jotkut
lähteet on hylätty?
Mitä merkitsee "issuant view",
oli ensimmäinen mieleen nouseva kysymys, kun näin uutisen?
Lähtökohta on englannin ilmaus "issue from". Eli taivas
ja helvetti ovat lähtöisin (issue from) Jumalan rakkaudesta.
Tällöin inhimillinen vapaus hyväksytään, mutta ajatukset
helvetissä tapahtuvasta kostosta tai rangaistuksesta hylätään.
Aihe liittyy kalvinistiseen
nykyteologiaan, ei luterilaiseen. Aiheen tai yllykkseen
"issuantistiselle" käsitykselle helvetistä on antanut
kirjailija C. S. Lewis. Jerry Walls on ensimmäisenä käyttänyt
ilmaisua "issuant".
Bibliografia käsittää 26 sivua,
mutta raamatunkohtien hakemisto käsittää vain 2 sivua. Väitöskirja
löytyy täältä.
* * *
> Kerrotko vähän mitä siinä oli uutta tai jännittävää tai mieleenpainuvaa sinulle? >
No, että tämmöinenkin aihe voidaan ottaa väitökseen. Ja sitten se issuantismi. Kun yritin ottaa siitä selvää ennen väitökseen menoa, Google oli avuton. Danten kuvauksen perusteella helvetti on varsin mielenkiintoinen paikka. Hän sijoitti sinne mm. vihamiehensä ja poliittiset kilpailijansa. Niinpä taivas kalpeni kummasti helvetin rinnalla.
Helvettihän tavallaan liittyy pahan ja kärsimyksen ongelmaan. Baker esitteli aluksi neljä yhteensopimatonta väitettä:
- Kaikkivaltias Jumala kykenee luomaan maailman, jossa kaikki moraaliset olennot valitsevat vapaaehtoisesti elämän Jumalan yhteydessä.
- Täydellisen hyvä Jumala ei voisi luoda sellaista maailmaa, jossa Jumala jo etukäteen tietää, että jotkut (tai peräti suurin osa) ihmiset joutuvat kärsimään helvetissä.
- Kaikkitietävä Jumala tietäisi ketkä joutuvat kärsimään helvetissä.
- Jotkut ihmiset joutuvat kärsimään ikuisesti helvetissä.
Nämä väitteet eivät siis sovi
yhteen. Joitakin yllä olevia teemoja on ruodittu myös esim.
Blogimetsässä.
Helvettiin liittyvää ongelmaa on
yritetty ratkaista monin tavoin. Universalistit päästävät kaikki
taivaaseen, jolloin helvettiä ei ole eikä tarvita. Konditionalistit
katsovat, että kuolematonta sielua ei meillä vielä ole ja
helvettikin sammuu aikanaan kun poltettava aines loppuu. Loputtoman
kidutuksen kannattajat ovat sitten vielä oma ryhmänsä.
Bakerin mielestä pitäisi tutkia
systemaattisella otteella helvetin ajallista kestoa, laatua,
tarkoitusta ja miten lopullinen se on. Issuantismi ei kuitenkaan ole
yhtenäinen, vaan sen sisällä on hajontaa, niin kuin
kalvinistisessa teologiassa yleensäkin. Niinpä Bakerin kirjassa
pohditaan kymmenen sivun verran myös kääntymisen mahdollisuutta
kuoleman jälkeen (postmortem conversion).
Yhteisen pohjan issuantistisille
käsityksille antaa C. S. Lewisin kirja "The Problem of Pain"
(1962)
* * *
Niin, ajatusta loputtomasta
kidutuksesta on eettisesti vaikea hyväksyä. Ehkä loputtomalla
kidutuksella on ollut menneinä aikoina tehokas pelotevaikutus ja se
on vaikuttanut rikollisuuteen yleisestävästi. Vähän samaan tapaan
kuin hirttäjäisiä. Toisaalta puhutaan - liekö sitten totta - että
hirttäjäisissä, jotka olivat julkisia tapahtumia, oli paljon
taskuvarkaita.
Kansaa piti pitää Herran kurissa ja
nuhteessa. Tämä tietysti edellyttää, että ihmisen sielu on
kuolematon, eihän loputon kidutus muuten tunnu missään.
Konditionalismissa on sikäli järkeä
kun sen mukaan ihmissielu on lähtökohtaisesti kuolevainen, mutta
saa kuolemattomuuden uskon yhteydessä Jumalaan. Bakerin mukaan
jotkut kirkkoisät olivat konditionalismin kannalla. Mutta ainakin
lännen kirkossa Augustinuksesta lähtien omaksuttiin jumalattomien
kohdalla loputon kidutus.
* * *
Toivo, käsityksesi sielun synnystä
ja kuolemasta heijastelee konditionalistisia tai annihilationistisia
ajatuksia. Jos kaikki päästetään taivaaseen, kuten
universalismissa, mitään ongelmaa ei olekaan.
Mutta muutama sana siitä mitä esität
viimeisessä kappaleessa. Miten käy niiden hyveellisesti eläneiden
pakanoiden jotka eivät ole kuulleet evankeliumia? Bakerin
väitöskirjassa luulisin olevan jotain tästäkin asiasta, mutta ei
ole osunut silmiini.
Uusi testamentti kuvaa itämaiden
tietäjät ja etiopialaisen hoviherran hyveellisinä ja
esimerkillisinä pakanoina. Heidän tapauksistaan voisi jotain
teologiaa kehitellä. Itämaiden tietäjiä ei tiettävästi
kastettu, mutta etiopialainen hoviherra kastettiin tämän omasta
pyynnöstä.
Oppaaksi voisi ottaa myös Dante
Alighierin 1300-luvulta. Hän sijoittaa roomalaisen kirjailija
Vergiliuksen helvetissä helpoimmalle osastolle. Vergilius saattoi
liikkua varsin vapaasti helvetin eri osastoilla. Dante piti
Vergiliusta hyveellisenä pakanana, jolla ei ollut tekosyntejä
kontollaan, mutta häntä vaivasi perisynti, koska häntä ei oltu
kastettu.
* * *
Tuo kysymys oppimisen ja unohtamisen
määristä on mielenkiintoinen. Voiko ihminen esim. unohtaa enemmän
kuin mitä on oppinut? Sitten vielä sekin kysymys onko meillä
myötäsyntyistä tietoa, siis sellaista jota ei ole opittu.
Upo valmisti aikoinaan pakastimia. Sen
tv-mainoksissa pakastimet puhuivat keskenään. Toinen murjaisi, että
minun sisälläni on yhtä kylmää kuin ryssän helvetissä.
Ilmeinen viittaus Siperiaan.
Myös runoilija Dante Alighieri omissa
kuvauksissaan helvetistä antoi ymmärtää, että helvetin alimmassa
osastossa on ikuinen jää. Siellä ovat pahimmat petkuttajat, kuten
Saatana, Brutus ja Juudas Iskariot.
Siihen, että helvetti on kylmä tulee
epäsuoraa tukea myös hieman yllättävältä taholta ;) Äitini
kertoi, että Satakunnassa tuli 1920- tai 1930-luvulla uskoon mies,
joka oli ollut kova "kirroomaan". Helluntailaiset kastoivat
hänet keväällä Loimijoessa, jolloin vesi oli vielä kylmää.
Mieheltä pääsi tällöin epätoivoinen parahdus "Huh,
HEL-VET-TI !!! " Tapahtumaa todistamassa olleet joutuivat
ristiriitaisten tunteiden valtaan. Osa on varmaan nauranut makeasti
ja vahingoniloisesti parahdukselle; osa ilmeisesti on kokenut
myötähäpeää, kun uusi uskonelämä alkoi näin nolosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti