Katsomuksia -palstalla keskusteltiiin helmikuussa 2013 mm. epäkristillisesta etiikasta ja sen hyödyistä. Yrittäessäni muodostaa itselleni käsitystä siitä minkälaista tiedostava ja terve itsekkyys voisi olla mieleen nousi Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta:
"Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. -- Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. '100 astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä 50.' Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: '100 tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse 80.'" Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. (Luuk 16:1-9)Tämä taitaa olla kaikkein vaikeimpia saarnatekstejä. Ei kai se tiedostava ja terve itsekkyys kuitenkaan ole tällaista? Jukka Thurénilta löytyy mielenkiintoinen kommentti jakeeseen 8:
"Eikö tilanhoitaja ota huomioon mahdollisuutta, että isäntä vaatii hänet tilille väärennöksistä? - Ehkäpä hän ei tehnyt uutta vahinkoa isännälle vaan hoiti omia asioitaan, minkä voi. Tilanhoitaja ehkä sai korvauksen työstään samaan tapaan kuin ylipublikaani: tietty summa oli luovutettava omistajalle, mutta itselleen pehtori otti provision. Jos niin ajatellaan, mies ei riistänyt mitään isännältä vaan luopui provisiosta, jota perimässä hän ei olisikaan itse vaan hänen seuraajansa! Näin hän uskoo voivansa sittenkin nostaa palkkionsa - vieraanvaraisuutena." Lähde: Kirkon aarteita.
Jos näin olisi asianlaita, outo kertomus tulisi koko lailla ymmärrettävksi. Mutta siinä on se suuri JOS.
* * *
L.L.: Tuo Thurénin tulkinta kuulostaa vakuuttavalta. Näin valtaa on aikojen alusta delegoitu alihankkijoille. Julkishallinnossa publikaaneille, yksityisellä sektorilla pehtooreille. Keskiajalla koko yhteiskunta oli sidottu feodaaliseen ketjuun, keisarista ja paavista alaspäin viimeiseen turpeeseen sidottuun torppariin. Vielä sotien jälkeen Suomessa maataloutta verotettiin pinta-alan mukaan. Valtiolla oli tuottovaatimus, viljelijä sai pitää loput. Näin toimii nykyäänkin K-kauppias.
Tämä palautuu blogini teemaan. Yhteiskunta perustuu luottamukseen, menestys luotettavuuteen. Väärä luottamuksen hankinta on lyhytjänteistä. Sosiaalinen pääoma on hupaa, helppoa kuluttaa mutta vaikeaa hankkia.
T.J.: Tuo terveen itsekkyyden periaate. Taloudenhoitaja ei suinkaan antanut kaikkia velkoja anteeksi, vaan pelkästään kohtuullisti niitä.
Kauko Puottula - Katsomuksia 16.2.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti