Naiset miehiä uskonnollisempia

Edellisessä blogissa oli jonkin verran juttua naisten ja miesten uskonnollisuudesta – lähinnä kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien kannalta. Se aineisto, johon silloin viittasin, oli ulkolaista ja sitä ehkä vaivasi kapea katsanto. Niinpä se ei ollut kaikkien mieleen.

Googlen avulla löysin varsin kattavan suomalaisten uskonnollisuutta käsittelevän perusteoksen.

Kimmo Kääriäinen & Kati Niemelä & Kimmo Ketola,
Moderni kirkkokansa: Suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella. - Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 82. Jyväskylä 2003.

Se löytyy pdf-muodossa täältä:

Kirjoittajia on 3, jotka ovat toimineet Kirkon tutkimuskeskuksessa. Heistä Kati Niemelä on kirjoittanut siihen mm. luvun Uskonnollisuus eri väestöryhmissä, s. 187-220. Niemelä toteaa mm. että suomalaisten uskonnollisuudessa ”heikkoja lenkkejä” ovat mm. nuoret, miehet (erityisesti nuoret miehet) sekä pääkaupunkiseutu.

Suomalaiset naiset harjoittavat uskontoa selvästi miehiä aktiivisemmin - niin julkisesti kuin yksityisesti. Tämä ilmenee hyvin oheisesta taulukosta. Kaikilla mittareilla mitattuna naiset ovat uskon asioissa aktiivisempia.

"Naisten "yliedustus" ja miesten puuttuminen uskonnollisissa tilaisuuksissa nähdään usein ongelmaksi. Kirkoissa pohditaan säännöllisesti sitä, miten miehet saataisiin aktiivisemmin osallistumaan. Onko vika tarjonnassa ... vai siinä, että miehet ovat oikeasti vähemmän uskonnollisesti orientoituneita kuin naiset? (Niemelä 2003, 189)

Naisten vahvempi uskonnollisuus on havaittavissa kaikkialla Euroopassa ja koko läntisessä maailmassa. Niin ikään Suomessa kaikissa ikäryhmissä.

Miksi näin on? Niemelä esittää mm. seuraavia selitysyrityksiä:

1. Jos naisten ja miesten sosialisaatio (kasvatus) on erilaista, asian pitäisi korjaantua yhteiskunnan muuttumisen myötä.

2. Naiset ovat eri elämänvaiheissa lähempänä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Niinpä naiset joutuvat pohtimaan elämän peruskysymyksiä ja elämän tarkoitusta miehiä enemmän. Naiset synnyttävät lapset ja useimmiten toimivat omaishoitajina. Sairaanhoitajista valtaosa on naisia.

3. Naiset ovat selkeämmin vastuussa uuden sukupolven kasvattamisesta. Niinpä olisi luontevaa ajatella, että siihen kuuluisi myös ”uskonnollisen muistin” säilyttäminen. Vanhemmat, joilla on lapsia, ovat uskonnollisempia kuin lapsettomat pariskunnat. Useimmissa perheissä uskonnollinen kasvatus ja lasten kasvatus on naisten vastuulla. Näin naiset samalla itse "uskonnollistuisivat". Koska enemmistö uskonnollisten yhdyskuntien uskontokasvattajista on naisia, lapsi jo varhain sisäistää ajatuksen, että uskonasiat ovat "naisten juttuja".

4. Uskonnon privatisoituminen - tuleminen yksityisasiaksi - on yhteydessä uskonnon ”naisistumiseen". Koti ja yksityinen elämänpiiri on perinteisesti ollut naisellista elämänpiiriä, julkinen työn alue taas miehistä. Nykyisessä yhteiskunnassa uskonto on siirtynyt yksityiselle, naiselliselle elämänalueelle. Uskonnosta on tullut sellaista, joka sopii paremmin naisten elämäntapaan.

Niemelä esitti vielä viidennenkin selitysyrityksen, mutta jätän sen pois, koska en ymmärtänyt sen olennaista pointtia.

Löytyykö näistä neljästä kohdasta selitys siihen miksi naiset ovat uskonnollisempia? Vai löytyykö parempia selityksiä?

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1720