Roskapuutaidetta Tampereella

Tänä syksynä oli seurakuntien talolla Ilmo Launiksen (1912-1995) taidenäyttely. Launis oli merenrannoilta kerännyt ajopuita, roskapuita sekä valmistanut niistä - pääasiassa sahalla ja liimalla - taidetta, johin liittyi selvä uskonnollinen sanoma. Voidaan puhua siis käyttötaiteesta. Näyttelyn oli koonnut pastori Martti Tuure - Blogimetsässäkin tutuksi tullut - johon Launis näyttää elämäntyöllään myös vaikuttaneen. Hyvänä apuna graafikko Mika Launis, Ilmo Launiksen poika.

Itse en muista Launista missään tavanneeni, mutta hänen äänensä vaikutti tutulta. Ilmeisesti olen kuullut hänen puhettaan radiosta. Sen sijaan Launiksen tyttären muistan tavanneeni jonkin kongressin yhteydessä 1970-luvulla.

Leipätyönsä Launis teki Töölön seurakunnan kappalaisena. Polkupyörää ja baskeria voidaan pitää hänen attribuutteinaan. Hän veti sankoin joukoin nuoria mukaan seurakuntansa toimintaan. Siinä suhteessa hän epäilemättä oli karismaattinen. Launis kaitafilmasi myös lyhytelokuvia. Niitä katsellessa on pakko tunnustaa, että hänellä oli taiteellista silmää: hän osasi pienistä, arkisista yksityiskohdista vetää yhteyksiä kristilliseen sanomaan.

Launiksella näyttää olleen mieltymys Tuomaan evankeliumiin. Niinpä näyttelyn teema "Halkaise palanen puuta - minä olen siinä" löytyy logionista 77. Näyttelyesitteeseen oli kissankokoisilla kirjaimilla präntätty "Ilmo Launis, pappi ja taiteilija". Muistelen, että Kirkko ja kaupunki -lehden sivuilla Ilmo Launis ja Ismo Dunderberg sanailivat jostakin Tuomaan evankeliumin kohdasta ja sen tulkinnasta. En muista yksityiskohtia, mutta silloin elettiin 1970- tai 1980-lukua.

Pari näytettä Launiksen taiteesta, selostukset Launiksen:

Jeesus ja kanaanilainen nainen. "Syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat." (Matt 15:27). Näin nöyrästi pyysi kanaanilainen äiti apua Jeesukselta tyttärensä parantamiseksi. Ja Jeesus oikein ylisti tätä hänen uskoansa ja teki ihmeen. Näin tuo nainen tietämättään antoi koko kristikunnalle rukouksen tärkeimmän ohjeen. Me saamme kyllä pyytää Vapahtajamme taivaalliselta armopöydältä mitä herkkua vain haluamme, mutta pöydälle ei saa hypätä. Ei saa komentaa ja neuvoa Jeesusta lahjan saamiseksi. Mutta nöyrästi odottavalle putoaa kyllä oikeaan aikaan Jeesuksen lupaama "elämä ja yltäkylläisyys". Vain odottavasta pennusta tulee todella iloinen pentu.





Lentävä kotka. Ruskean värinen kotka ei Pyhässä maassa "lennä" vaan se ainoastaan levittää siipensä ja päivisin ylöspäin nouseva ilma nostaa sitä kuin hissillä. (Jes 31:5) "Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." (Jes 40:31) Kotkan sanoma: älä räpyttele oman hengellisyytesi siivillä, vaan anna Jumalan voiman nostaa sinua. Kotka on myös vertauskuva Raamatun monissa kohdissa poikasten suojelijana.

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1697