sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Henok, Juudas ja apokryfit


Eräällä keskustelupalstalla nousi esille kysymys, missä määrin Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät hyväkseen ns. Vanhan testamentin apokryfikirjoja omassa kirjallisessa tuotannossaan. Ajallisesti ne sijoittuvat ns. testamenttien väliseen aikaan, siis ajanlaskumme alun molemmille puolille. Tällöin voisi pohtia, miten monet Vanhasta testamentista nousevat ideat ja teemat kehittyvät ja jalostuvat ajan mukana ennen kuin saapuvat Uuteen testamenttiin. Mutta mitä kaikkea matkan varrella niiden kohdalla tapahtuu?

Juudaksen (Juudan) kirje on varsin lyhyt kirje, lähinnä ehkä postikortti, mutta sen taustalta on helposti tunnistettavissa 2 VT:n kaanonin ulkopuolelle jäänyttä kirjallista lähdettä, nimittäin:
- Assumptio Mosis eli Mooseksen taivaaseenottaminen (Ass. Mos.) sekä
- Etiopialainen Henokin kirja (1. Hen).

Nämä eivät kuuluneet Septuagintaan, VT:n kreikannokseen (joka syntyi ennen ajanlaskumme alkua Aleksandriassa), vaan pseudepigraafisten kirjoitusten ryhmään.
Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" (Juudas 1:9)
Mooseksen hautaamisesta kerrotaan meille tähän tapaan:
Herra hautasi hänet [Mooseksen] laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tähän päivään mennessä ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa. (Deut 34:6)
Tästä on sitten päätelty, että Israelin ylienkeli Mikael hautasi ja / tai saattoi Mooseksen taivaaseen. Mooseksen ruumiista syntyi kuitenkin riita Mikaelin ja Paholaisen kesken, jota on vanhan kirkon oppineiden mukaan kuvattu kirjasessa Assumptio Mosis, esim. Origenes, De Principiis III, 2,1. Ass. Mos:n alkuosa on säilynyt meidän päiviimme, mutta ei loppuosaa, johon Juudas 1:9 viittaa.

Olisiko kukaties niin, että paholainen syytti Moosesta egyptiläisen tappamisesta? Tämä rikos muodosti käänteen Mooseksen elämässä ja painoi hänen mieltään.
Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi egyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!" Kun farao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faraota pakoon (Ex 2:11-15a)
***
Toinen tapaus:
Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs: "Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa  ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet." (Juudas 1:14-15)
Tämä löytyy Etiopialaisesta Henokin kirjasta:
Hän [Henok] joka oli seitsemäs Aadamista. (1. Hen 60:8 Seppälä).
Sillä Hän tulee kymmentuhantisine joukkoineen ja pyhineen tuomitsemaan kaikkea, ja Hän tuhoaa kaikki jumalattomat. Hän tuomitsee kaiken lihan kaikista sen jumalattomista teoista, joita he ovat tehneet, ja kaikista kovista sanoista, joita he ovat puhuneet, ja kaikesta mitä jumalattomat syntiset ovat puhuneet Häntä vastaan. (1. Hen 1:9 Seppälä).
Tämä kyseinen teksti on löytynyt myös Qumranista arameankielisenä (4Q204). Ilmeisesti Juudaksen kirjeen kirjoittaja oli palestiinalaiskristitty, joka käänsi kyseisen kohdan arameankielisestä versiosta suoraan eikä kreikankielisestä. Tekstiä on kuitenkin muutettu viittaamaan Jeesukseen.

1. Hen 1:9 kuitenkin ammentaa ajatuksensa Toorasta:
Hän [Mooses] sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli. (Deut 33:2 KR 1938)
Ajatus kulkee ja samalla kehittyy mielenkiintoisella tavalla: Deut 33:2 > 1. Hen 1:9 > Juudas 1:14-15.

***
Kolmas tapaus:
Niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan...hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten. (Juudas 1:6).
Tämä koostuu useasta palasesta:
[taivaan nopeat, vartijaenkelit], jotka jättivät korkean taivaan. (1. Hen 12:4 Seppälä). Sido... pimeyteen... Tuomion suurena päivänä hänet viedään poltettavaksi. (1. Hen 10:4-6,11,12 Seppälä).
Kyseessä on siis kuvaus enkelien lankeemuksesta ja maan turmeltumisesta.

***
Juudas viittaa myös Kainiin, Bileamiin ja Koorahiin kartettavina esimerkkeinä. Tällaisia opettajia ja paimenia ilmeisesti oli myös seurakunnan sisällä (Juudas 1:11-13). Heitä koskeva kuvaus päättyy sanoihin:
.. radaltaan harhautuneita tähtiä, joille ikuisiksi ajoiksi on varattuna synkin pimeys. (Juudas 1:13b)
Kielikuva ilmeisesti viittaa pyrstötähtiin, jotka tulevat pimeydestä ja häipyvät takaisin pimeyteen. Ajanlaskumme alussa pyrstötähtien ratoja ei osattu vielä laskea. Myös 1. Hen. puhuu pyrstötähdistä tai harhailijoista, jotka pitää sitoa:
Enkeli sanoi: Tämä paikka on taivaan ja maan loppu. Ja tähdet, jotka vierivät tulen yli ovat ne, jotka ovat rikkoneet Herran käskyä nousunsa alussa, koska eivät tulleet paikoilleen osoitettuun aikaan. Ja Hän oli vihainen niille, ja sitoi ne kunnes heidän syyllisyytensä tuomitaan, kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi. (1. Hen 18:15-16)
Minä en nähnyt taivasta yllä enkä lujasti perustettua maata, vaan kauhean paikan. Ja siellä minä näin 7 taivaan tähteä sidottuna yhteen, kuin suuret vuoret ja tuli. Sitten minä sanoin: "Minkä synnin tähden ne ovat sidotut, ja miksi ne on heitetty tänne?" Sitten sanoi Uriel, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja joiden päällikkö hän oli, ja sanoi: "Eenok, miksi kysyt, ja miksi janoat totuutta? Nämä ovat taivaan tähtiä, jotka ovat rikkoneet Herran käskyä, ja ovat sidottu tänne kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi, ajaksi jonka on määritellyt heidän syntinsä." (1. Hen. 21:3-6)
Henokilainen kirjallisuus näyttää siis vahvasti vaikuttaneen Juudaksen kirjeen syntymiseen. Näistä Juudas 1:14-15 näyttää olevan varsin tarkka lainaus lähdeviitteitä myöten. Muut ovat enemmän tai vähemmän vapaita mukaelmia.
Kauko Puottula 2015 / Blogimetsä, item 2054

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti