Jermulan uutisia

Sotamies Masi kuuluu niihin harvoihin sarjakuviin joita päivittäin seuraan. Muut silmiini osuneet sarjakuvat ovat nykyään tyhmiä ja typeriä.

Kysehän on Jermulan varuskunnasta, jota kenraali Kaluuna komentaa tai on komentavinaan. Ainakin kotioloissa kenraali vaikuttaa olevan tossun alla.

Varsin monet tuokiokuvat liittyvät kersantti Ärjylän ja sotamies Masin keskinäisiin kahnauksiin ja mittelöihin. Neiti Söpö, joka heilastelee Masin kanssa, toimii varuskunnan sihteerinä vai olisiko peräti kenraali Kaluunan sihteeri. Neiti Söpö, joka on sotilashierarkian ulkopuolella, on merkittävä tasapainottava ihminen tässä omituisessa varuskunnassa.

Pastori Virsilä on myös mielenkiintoinen, tasapainottava hahmo. Hänen ihmiskäsityksensä on varsin positiivinen. Olen usein miettinyt mitähän kirkkokuntaa tai tunnustusta hän mahtaa edustaa. Ilmeisesti ei kuitenkaan luterilaista.

Alla olevassa tuokiokuvassa pastori Virsilä antaa Masille sielunhoitoa ja rohkaisee häntä kilvoittelussa. Kumpikaan ei päästä kaikkia taivaaseen, mutta Masilla rajanveto on selvempi ja jyrkempi. Kuultuaan hyvän uutisen Masin suu aukeaa korviin saakka. Tässä tuokiokuvassa kummallakin näyttää olevan tasavertaiset ja yhtä arvokkaat istuimet.

Jälkimmäinen tuokiokuva kertoo, että pastori Virsilän toimenkuvaan kuuluu myös riitojen sovittelu sekä huonosti käyttäytyvän aliupseerin ojentaminen. Niinpä kersantti Ärjylä istuu hieman vaatimattomammalla (ja matalammalla?) tuolilla sekä vaikuttaa - harvinaista kyllä - varsin nöyränoloiselta.

Mitä tästä opimme?
* Ihminen ei halua vihamiehiään taivaaseen, mikä on toisaalta inhimillistä ja ymmärrettävääkin.
* Hyvien piirteiden etsiminen ja löytäminen toisista ihmisistä voi olla työlästä ja vaikeaa, jolloin ihminen voi päätyä varsin epäsovinnaisiin ratkaisuihin.
* Mikä kersantti Ärjylää vaivaa? Antisosiaalinen persoonallisuushäiriökö?

Kauko Puottula

Roskapuutaidetta Tampereella

Tänä syksynä oli seurakuntien talolla Ilmo Launiksen (1912-1995) taidenäyttely. Launis oli merenrannoilta kerännyt ajopuita, roskapuita sekä valmistanut niistä - pääasiassa sahalla ja liimalla - taidetta, johin liittyi selvä uskonnollinen sanoma. Voidaan puhua siis käyttötaiteesta. Näyttelyn oli koonnut pastori Martti Tuure - Blogimetsässäkin tutuksi tullut - johon Launis näyttää elämäntyöllään myös vaikuttaneen. Hyvänä apuna graafikko Mika Launis, Ilmo Launiksen poika.

Itse en muista Launista missään tavanneeni, mutta hänen äänensä vaikutti tutulta. Ilmeisesti olen kuullut hänen puhettaan radiosta. Sen sijaan Launiksen tyttären muistan tavanneeni jonkin kongressin yhteydessä 1970-luvulla.

Leipätyönsä Launis teki Töölön seurakunnan kappalaisena. Polkupyörää ja baskeria voidaan pitää hänen attribuutteinaan. Hän veti sankoin joukoin nuoria mukaan seurakuntansa toimintaan. Siinä suhteessa hän epäilemättä oli karismaattinen. Launis kaitafilmasi myös lyhytelokuvia. Niitä katsellessa on pakko tunnustaa, että hänellä oli taiteellista silmää: hän osasi pienistä, arkisista yksityiskohdista vetää yhteyksiä kristilliseen sanomaan.

Launiksella näyttää olleen mieltymys Tuomaan evankeliumiin. Niinpä näyttelyn teema "Halkaise palanen puuta - minä olen siinä" löytyy logionista 77. Näyttelyesitteeseen oli kissankokoisilla kirjaimilla präntätty "Ilmo Launis, pappi ja taiteilija". Muistelen, että Kirkko ja kaupunki -lehden sivuilla Ilmo Launis ja Ismo Dunderberg sanailivat jostakin Tuomaan evankeliumin kohdasta ja sen tulkinnasta. En muista yksityiskohtia, mutta silloin elettiin 1970- tai 1980-lukua.

Pari näytettä Launiksen taiteesta, selostukset Launiksen:

Jeesus ja kanaanilainen nainen. "Syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat." (Matt 15:27). Näin nöyrästi pyysi kanaanilainen äiti apua Jeesukselta tyttärensä parantamiseksi. Ja Jeesus oikein ylisti tätä hänen uskoansa ja teki ihmeen. Näin tuo nainen tietämättään antoi koko kristikunnalle rukouksen tärkeimmän ohjeen. Me saamme kyllä pyytää Vapahtajamme taivaalliselta armopöydältä mitä herkkua vain haluamme, mutta pöydälle ei saa hypätä. Ei saa komentaa ja neuvoa Jeesusta lahjan saamiseksi. Mutta nöyrästi odottavalle putoaa kyllä oikeaan aikaan Jeesuksen lupaama "elämä ja yltäkylläisyys". Vain odottavasta pennusta tulee todella iloinen pentu.





Lentävä kotka. Ruskean värinen kotka ei Pyhässä maassa "lennä" vaan se ainoastaan levittää siipensä ja päivisin ylöspäin nouseva ilma nostaa sitä kuin hissillä. (Jes 31:5) "Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." (Jes 40:31) Kotkan sanoma: älä räpyttele oman hengellisyytesi siivillä, vaan anna Jumalan voiman nostaa sinua. Kotka on myös vertauskuva Raamatun monissa kohdissa poikasten suojelijana.

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1697

Itsenäisyys ennen ja nyt

Tänään vietämme Suomessa itsenäisyyspäivää, joka on järjestyksessä 97:s. Se herättää meissä monenmoisia mietteitä. Näissä aatoksissa kaivoin esille mielipidekirjoitukseni 17 vuoden takaa. Rohkenen lähettää sen kaiken kansan ihmeteltäväksi, vaikka maailma on muuttunut melkoisesti alkuperäisestä kirjoitustilanteesta.

Itsenäisyys ennen itsenäisyyttä

Turun Sanomat 9.12.1997 

Itsenäisen Suomen täytettyä 80 vuotta on myös käsitteen itsenäisyys sisältö tullut keskustelun ja uudelleentulkinnan kohteeksi. Se kai kuuluu poliittiseen retoriikkaan. Valtakunnan päämies totesi tv-haastattelussa, että Suomen itsenäisyys on EU:n myötä lisääntynyt. Näin myös komissaari Erkki Liikanen haastattelussa, joka oli otsikoitu Emun jälkeen Suomi on itsenäisempi kuin ennen (TS 7.12.).

Näissä haastatteluissa itsenäisyys on ymmärretty pienen kansakunnan vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisenä, taloudellisena kasvuna, hyvinvoinnin lisääntymisenä jne. Näin ajatellen itsenäisyys meni tai väheni, kun markkinat vapautuivat 1980-luvulla.

Tällainen itsenäisyyden tulkinta on epähistoriallinen. Sitä eivät itsenäisyyden puolesta taistelleet sukupolvet tunteneet. Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Suomella olisi autonomian ajalla ollut suurempi itsenäisyys (uuden tulkinnan mukaan) kuin 1917 tapahtuneen Suomen itsenäistymisen jälkeen. Itsenäisyyttä tavoittelevassa Suomessa pelimerkit vähenivät kummasti, kun Suuri idän kansa katkoi kahleitansa, jonka seurauksena itäraja sulkeutui ja kauppa tyrehtyi. Myös Saksan tappio I maailmansodassa vaikeutti Suomen asemaa.

Käsitteet on pidettävä selvinä. Itsenäisyys on jotain muuta kuin vaikutusmahdollisuuksien lisääntymistä, taloudellista kasvua ja hyvinvoinnin lisääntymistä. Yya-sopimus, Maastrichtin sopimus sekä EU:hun ja Emuun liittyminen kaventavat itsenäisyyttä, mutta antavat jotain muuta - toivottavasti arvokasta - sen tilalle.

Kauko Puottula

Näin siis 17 vuotta sitten. Mikä osui oikeaan? Mikä meni pieleen? Lisääntyykö itsenäisyys tulevaisuudessa vai menevätkö loputkin rippeet?

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1676

Pedon luku 666

Ilmestyskirjan tunnetuimpia kohtia lienee:

Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on 666. (Ilm 13:18)

Pedon luvun 666 selitystä pitää ilmeisesti hakea VT:sta:

Sen kultamäärän paino, jonka Salomo vuosittain sai, oli 666 talenttia. (1 Kun 10:14; 2 Aik 9:13) 

Salomo sai siis vuosittain 666 talenttia kultaa, jotka hän käytti valtaistuimensa koristeluun. Näin Salomo luopui Jahvesta maallisen kunnian hyväksi.

Mutta luetaanpa "pedonlukuvärssyn" perään seuraava värssy, joka kertoo pelastettujen määrästä:

Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on 666. Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli 144 000 ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. (Ilm 13:18; 14:1)

Ajanlaskumme alussa tuskin operoitiin desimaaliluvuilla. Vain kokonaisluvuilla oli jokin merkitys. Tässä pieniä laskuharjoituksia ilman desimaaleja:

 6 * 6 * 6 = 216

 144000 / 216 = 666 + jakojäännös 144

 144000 / 666 = 216 + jakojäännös 144

 144000 - (216 * 666) = 144

Jos luvun 666 purkaa alkutekijöihinsä, saadaan:

666= 2 * 3 * 3 * 37 

Suorittamalla seuraavat laskutoimitukset

2 * 333;    3 * 222;   6 * 111;    9 * 74;   18 * 37 

tuloksi saadaan kussakin tapauksessa 666. Eli 666 on jaollinen varsin monen (10) kokonaisluvun kanssa.

Myös luku 216 vaikuttaa mielenkiintoiselta, ehkä myös merkitykselliseltä. Jos luvun 216 purkaa alkutekijöihinsä, saadaan:

216 = 2 * 2 * 2 * 3 * 3 * 3

Suorittamalla seuraavat kertolaskutoimitukset:

2 * 108;    3 * 72;    4 * 54,    6 * 36;    8 * 27;    9 * 24;   12 * 18

tuloksi saadaan kussakin tapauksessa 216. Eli 216 on jaollinen varsin monen (14) kokonaisluvun kanssa.

Leijona (jalopeura) on hepreaksi 'arieh, jonka lukuarvo on 216 (=1+200+10+5). Salomon temppelin arkkitehtuuri sisälsi mielenkiintoisia yksityiskohtia:

Kuningas [Salomo] teetti myös suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin parhaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta, ja sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli molemmin puolin käsinojat, ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona. Myös jokaisen portaan kummallakin puolella oli leijona, 12 kaikkiaan. Sen kaltaista ei ollut missään valtakunnassa tehty. (1 Kun 10:18-20)

Salomo sijoitti pylväät temppelisalin eteishalliin. Sille, jonka hän pystytti oikealle puolelle, hän antoi nimeksi Jakin, ja vasemmanpuoleiselle hän antoi nimen Boas. (1 Kun 7:21; vrt 2 Aik 3:17) [Alanootti: Nimi Jakin merkitsee 'hän lujittaa', Boas 'hänessä on voima'.]
Kummallakin pylväällä oli mittaa 18 kyynärää, ja niiden ympärys oli 12 kyynärää. Ne olivat sisältä onttoja, ja niiden metallikuori oli 4 sormen paksuinen. (Jer 52:21).

Sanan Boas lukuarvo on 79 (=2+70+7), Jakin 90 (=10+20+10+50). Pylväiden korkeus oli siis 18 kyynärää ja ympärysmitta 12 kyynärää. Näin ollen:

18 = 6 + 6 + 6
12 = 6 + 6
216 = 18 * 12

Piin karkea likiarvo (=3) ilmeisesti tunnettiin:

Hiram valoi myös pyöreän altaan, jota kutsuttiin mereksi. Se oli reunasta reunaan 10 kyynärän levyinen, korkeutta sillä oli 5 kyynärää, ja vasta 30 kyynärän pituinen mittanuora ulottui sen ympäri. (1 Kun 7:23; vrt 2 Aik 4:2) 

Matematiikan historiassa Arkhimedeelle (n. 287 - 212 eKr) annetaan kunnia piin arvon määrittämisestä. Hän teki sen approksimoimalla, ts. hän piirsi ison ympyrän sekä kuusikulmion sen sisä- ja ulkopuolelle - ympyrää hipoen. Toisessa vaiheessa hän piirsi 12-kulmion ympyrän sisä- ja ulkopuolelle. Seuraavaksi 24-kulmion jne. Vähitellen monikulmiot ympyrän sisä- ja ulkopuolella alkoivat lähestyä toisiaan. Kun hän oli päässyt 96-kulmioon, Arkhimedes päätteli, että piin arvo on 3 10/70 ja 3 10/71 välillä. Eli:

3  10/71 > pii > 3  10/70

tai vastaavasti:

3,140845 > pii > 3,142857

Näin Arkhimedes sai piille varsin tarkan arvon.

Monenmoista ajattelemisen aihetta antaa seuraava teksti:

”Hän [Salomo] rakensi Jerusalemin itäpuolella olevalle vuorelle uhripaikan Kemosille, moabilaisten iljetykselle, ja ammonilaisten iljetykselle Milkomille.” (1 Kun 11:7) 

Heprealaisesta tekstistä poimitun Kemosin lukuarvo on 396 (=30+20+40+6+300) ja Milkomin vastaavasti 126 (=6+30+40+30+20). Milkomin kohdalla viimeinen kirjain hieman hämää, mutta se on kaf (20) eikä resh (200). Vaikka teksti ei kehoita operoimaan näillä luvuilla, jakolaskutoimitus antaa varsin tarkan piin arvon:

396 / 126 = 3,142857142857143

Kyse voi toki olla sattumasta. Toisaalta ns. "peltisepän pii" 22/7 on myös varsin tarkka arvio piille. Peltisepän piin perustelu menee tähän tapaan: Jumala loi maailman 7 päivässä heprean 22 kirjaimen kautta.Vielä tarkempi olisi 666/212, jonka perustelu menee tähän tapaan: Luomiskertomuksen 1. lauseessa on 6 alef-kirjainta, joiden summa on 666; valon ha-aur lukuarvo on 212. Tästä asiasta keskusteltiin Blogimetsässä helmikuussa 2013.

* * *

Suomen ortodoksisen kirkon sivuilta löytyy mielenkiintoista luettavaa pedon luvusta:

Jotkut väittävät, että luku 666 pitää kytkeä jonkun yhden ihmisen nimeen ja tämä tulee auttamaan hänen tunnistamisessaan antikristukseksi. Eräät toiset sitä vastoin väittävät, että seuraava Ilmestyskirjan jae osoittaa, että lukua 666 ei tarvitse kytkeä pelkästään yhteen ihmiseen:

"Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.” (Ilm.19:16)

Samaa kreikkalaista sanaa, joka on käännetty nimeksi (onoma) ja joka näkyy Ilmestyskirjan luvun 13 jakeissa 17 - 18, on myös käytetty luvun 19 jakeessa 16. Silloin sanaa voitaisiin mahdollisesti soveltaa paremminkin nimen arvoon eikä vain yhden ihmisen nimeen.

Kauko Puottula

Sijaiskaste ja ylösnousemus

Toinen Makkabilaiskirja pitää sisällään teologisesti mielenkiintoisen kohdan, johon paavin lähettiläs Johann Eck viittasi Leipzigissa 1519 väitellessään Martti Lutherin kanssa. Käsiteltävänä aiheena sillä kertaa oli oppi kiirastulesta. Luther torjui kiirastulen viittaamalla siihen, etteivät Makkabilaiskirjat kuulu heprealaiseen kaanoniin.

Makkabilaissotien aikana eräässä tilanteessa juutalaiset sotilaat uhrasivat syntiuhrin kaatuneitten toveriensa puolesta.Näin sotilaat katsoivat kaatuneiden tulleen sijaisuhrin perusteella puhdistetuiksi.

"Sitten Juudas [Makkabilainen] pani toimeen kaikkia miehiä koskevan rahankeräyksen ja lähetti rahat, noin 2000 hopeadrakmaa, Jerusalemiin syntiuhrin toimittamista varten. Siinä hän teki hyvin ja viisaasti. Näin toimiessaan hän ajatteli ylösnousemusta - olisihan ollut turhaa ja typerää rukoilla kuolleiden puolesta, jos hän ei olisi uskonut kaatuneiden nousevan kuolleista. Hänellä oli myös mielessään se ihana palkinto, joka odottaa uskossa pois nukkuvia. Miten pyhästi ja hurskaasti hän ajattelikaan! Hän halusi, että kuolleet pääsisivät vapaiksi synnistään, ja siksi hän toimitutti sovitusuhrin." (2 Makk 12:43-45; Kirkolliskokouksen 2007 hyväksymä suomennos; kursivointi K.P:n)

Ilmeisesti samaan toimintamalliin perustuu eräiden korinttilaisten suorittama sijaiskaste kuolleiden läheistensä puolesta. Paavali viittaa tähän käytäntöön, kun hän perustelee ylösnousemusta:

"Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?" (1 Kor 15:29; kursivointi K.P:n). 

Paavali ei näytä moittivan heitä moisesta menettelystä. Paavali näyttää rakentavan opetuksensa osittain tällaisen toiminnan varaan. Mutta kaste näyttää saaneen liian korostetun aseman. Lars Aejmelaeus kirjoittaakin:

Kasteen teologinen painoarvo näyttää edelleen nopeasti lisääntyneen eri puolilla nuorta kristikuntaa. Myös ylilyöntejä kasteen merkityksen ymmärtämisessä tapahtui. Tällaiseen viittaa mm. Paavali kirjoittaessaan korinttilaisille: [Lainattu 1 Kor 1:11-15]. Korintin seurakunnan jakautumisessa erilaisiin ryhmittymiin lienee osittain vaikuttanut kunkin kastetun väärä sitoutuminen siihen henkilöön, joka oli hänet kastanut. Harhautuneen painotuksen taustalla voi olla mysteeriuskonnoista peräisin oleva näkemys, jonka mukaisesti salamenoihin vihkijän ja vihittävän välille uskottiin muodostuneen erityisen läheinen suhde. Salamenoihin johdattaja (mystagogi) oli erityinen auktoriteetti myös jatkossa vihityn (mystin) uskonnollisessa toiminnassa. Kristillisen kasteen toimittajaa ei saanut nostaa vastaavaan asemaan, vaan pääasia oli ainoastaan kasteessa saatu yhteys Kristukseen. Siitä, että korinttolaiset antoivat kasteelle suuren merkityksen ja myös liioittelivat sen asemaa Jumalan pelastussuunnitelmassa, todistaa myös Paavalin maininta, jonka mukaan he antoivat jopa kastaa itsensä kuolleiden puolesta (1 Kor 15:29). (Aejmelaeus 2007, s. 264,265).

Korintissa siis koettiin kasteen pelastava vaikutus niin todelliseksi, että sen katsottiin auttavan jopa kuolleita omaisia. Paavali perustelee ylösnousemusta varsin yllättävällä tavalla. Korintissa tämän tapainen toiminta näyttää olleen tuttua, mutta ilmeisesti ei muualla.

Meidän aikamme eivät edes korkeakirkolliset perustele kasteen sakramentin avulla ruumiin ylösnousemusta. Yleensä tämän tekstin yli hypätään ja ajatellaan, ettei sillä ole erityistä merkitystä mitä veden kanssa tehdään. Paavali viittaa siihenkin, että on kastanut korinttilaisista vain muutamia, kun hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä (1 Kor 1:14-17). Mutta toisenlaisiakin päätelmiä Paavalin tekstistä voidaan siis vetää.

Raamatunselittäjät ovat kommenteissaan varsin yksimielisiä. Jukka Thurén kommentoi tätä kohtaa (1 Kor 15:29) näin:

Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Selitysyrityksiä on paljon. Jotkut kirkkoisät tulkitsivat väkinäisesti: "muutoin kuolleeksi jäävien ruumiittenne hyväksi". Mm. Melankhthon käsitti hyper+gen. merkitsevän (suvun vainajien hautojen) 'päällä', mutta se ei ole Paavalin ajan kreikkaa. Epifanios ja Calvin ajattelivat niitä, jotka kastettiin vasta kuolinvuoteella, mutta eihän lause sitäkään merkitse. Kerettiläiset Kerinthos ja Markion ymmärsivät ilmauksen oikein: he kuuluvat kastaneen eläviä ihmisiä kuolleiden sukulaisten sijaisina, niin kuin temppelipapit toimittivat uhreja vainajien hyväksi ja mystagogit pesuja vainajien puhdistamiseksi. Ehkäpä kokonaista perhettä kastettaessa esim. isä otti kasteen myös kuolleen lapsensa nimissä, jotta perhe saisi ikuisuudessa olla koossa.

Ei Paavali sitä tapaa suosittele muttei viitsi moittiakaan, vaan vetoaa sen noudattajien johdonmukaisuuteen. Sielua ei voi kastaa, ainoastaan ruumiin voi. Se, että elävä kastetaan kuolleen sijaisena, saattaa olla väärä sovellus, mutta perusnäkemys on oikea. Purevin tämä kysymys on, jos yhdet ja samat progressiiviset seurakuntalaiset torjuvat ruumiin ylösnousemuksen mutta kannattavat sijaiskastetta. Jos kerran joku uskoo, että sijaiskaste auttaa maatunutta vainajaa, kuinka hän ei usko ruumiin ylösnousemukseen? (Thurén 2008, s. 202; kursivointi K.P:n).

Aimo Nikolainen:

Paavali esittää vielä eräitä seurakunnan omasta elämänpiiristä nousevia perusteluja kuolleitten ylösnousemiselle. Korintin seurakunnassa olivat jotkut antaneet kastaa itsensä kuolleiden puolesta. Paavali ei ota kantaa tällaisen kasteen oikeellisuuteen mutta huomauttaa, että sekin edellyttää ylösnousemususkoa. Maagisen kastekäsityksen välttämiseksi, on arveltu, ettei Paavali puhuisikaan mistään sijaiskasteesta, vaan kastamattomien "pakanoiden" kasteelle menemisestä ja kristinuskoon kääntymisestä siinä tarkoituksessa, että he vielä saisivat tavata Kristukseen uskovina kuolleet rakkaat omaisensa. Tämä kaunis selitys edellyttää sekin uskoa ylösnousemukseen, mutta ei ole saanut yleisempää kannatusta. (Nikolainen 1986, 131; kursivointi K.P:n).

Uusi testamentti lyhyesti selitettynä:

Paavali ei ota kantaa näiden korinttilaisten menettelyyn, hän vain vetoaa heidän johdonmukaisuuteensa. Emme tunne tarkemmin kasteen tarkoitusta. (Thurèn 1992; kursivointi K.P:n).

Thoralf Gilbrant:

Tässä keskeytetään lopun aikaan kuuluva näky ja huomautetaan, että ylösnousemuksen kiistäminen oli jyrkässä ristiriidassa korinttolaisten harjoittaman käytännön kanssa, joka edellytti uskoa ylösnousemukseen. Paavali ei sano hyväksyvänsä tällaista tapaa, hän vain osoittaa, että näin menettelevien ainakin oli uskottava ylösnousemukseen.
Kreikkalaiset uskoivat, että kuolleiden sieluille oli hyötyä siitä kunniasta, jota ruumiille osoitettiin hautajaisissa. Todennäköisesti tällainen käytäntö oli tunkeutunut seurakuntaankin, jossa se ilmeni niin, että jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. (Novum 3. 839; kursivointi K.P:n).

Paavali ottaa tässä kasteen puheeksi viittaamalla niihin, jotka "kastattavat itsensä kuolleitten puolesta". Hän ajattelee tässä joko jonkinlaista sijaiskastetta edesmenneiden puolesta, jota muutamat ovat harjoittaneet, tai todennäköisemmin niitä, jotka kastattavat itsensä päästäkseen uudelleen yhteyteen edesmenneiden kristittyjen ystäviensä kanssa. Kummassakin tapauksessa kaste jää merkityksettömäksi - sijaiskaste ei voi hyödyttää kuolleita, jos kuolleita ei herätetä, eikä ole mitään mahdollisuutta kohdata kristittyjä ystäviä ylösnousemuksessa, ellei ylösnousemusta kerran ole. Krysostomos kieltää sijaiskasteen kuolleiden puolesta harhaoppina ja selittää tämän kohdan muuten viittaamalla kastetunnustuksen selitykseen: "Minä uskon kuolleitten ylösnousemukseen. Ja tämän uskon perusteella meidät kastetaan." Kasteeseen vetoamalla Paavali haluaa vahvistaa, että seurakunta on yleisesti omaksunut uskon kuolleitten ylösnousemukseen. (Novum 3, 837; kursivointi K.P:n).

Bibel 2000:

I fornkyrkan förekom på sina håll ställföreträdande dop, avsedda att rädda avlidna släktingar som inte hunnit omvända sig till kristendomen. Tydligen har denna sed praktiserats i Korinth. (Bibel 2000)

Aejmelaeus:

Kasteessa ihminen nousi kuolleista yhdessä Kristuksen kanssa, mutta sen merkitys saatettiin helposti ymmärtää väärin. Kasteopetuksesta tehtyyn väärään johtopäätökseen perustunee esim. se harhaoppi, jossa myöhemmin väitettiin, että uskovien ylösnousemus olisi jo tapahtunut (2 Tim 2:18) . (Aejmelaeus 2007, s 266)

Lähteet:
Aejmelaeus, Lars. Kristinuskon synty: Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan. Helsinki: Kirjapaja. 2007

Gilbrant, Thoralf...et al , Novum: Uusi testamentti selityksin, osa 3. Vantaa: Raamatun tietokirja. 1982

Nikolainen, Aimo, Paavalin Korinttilaiskirjeet. - Avaa Uusi testamenttisi, osa 7. Helsinki: Kirjapaja. 1986.

Thurén, Jukka, Korinttilaiskirjeet, Tessalonikalaiskirjeet ja Paimenkirjeet. Helsinki: Arkki. 2008

Koskenniemi-Thurén, toim., Uusi testamentti lyhyesti selitettynä. Helsinki: SLEY-kirjat. 1992.

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1412

Gog, Magog ja Messias

Ylen sivuilla oli huhtikuun alussa 2014 tämmöinen uutinen:

Krimin kriisi on herättänyt messiaanista kuumetta ortodoksijuutalaisten keskuudessa.
Arvostettu israelilainen rabbi Moshe Shternbuch on ilmoittanut seuraajilleen salaisuuden, joka on hänen mukaansa periytynyt eräältä juutalaisen maailman tunnetuimmalta oppineelta, Vilna Gaonilta. Tämä 1700-luvun lopulla kuollut rabbi on Shternbuchin mukaan välittänyt ennen kuolemaansa eteenpäin tiedon, joka koskee Venäjää ja Krimiä.

- Kun kuulette, että Venäjän joukot valtaavat Krimin, tietäkäätte, että messiaaninen aika on alkanut ja hänen askeleensa alkavat kuulua. Sitten kun kuulette, että Venäjän joukot ovat saavuttaneet Konstantinopolin, teidän on syytä laittaa yllenne sapattivaatteet, koska se tarkoittaa, että Messias tulee millä hetkellä hyvänsä, kuuluu ennustus Shternbuchin mukaan.

Haredijuutalaisten julkaisussa kerrottu uutinen herätti viikonloppuna kiinnostusta Israelissa. Aihetta käsiteltiin muun muassa Haaretz-lehdessä.

Blogikirjoittaja Chemi Shalevin mukaan Ukrainan tapahtumat ovat saaneet aikaan kuhinaa apokalypsia, eli lopun aikoja odottavien keskuudessa.

Yle viittasi uutisessaan mm. Haaretzissa julkaistuun juttuun:

Putin=Gog, Crimea=Magog, the apocalypse is here and the Messiah is coming 

Valitettavasti Haaretzin jutusta ei paljoa aukene ilman lukuoikeuksia. (18.4.2014)

***

Tämäntapaista pohdiskelua on esiintynyt myös Suomessa. Turun piispa Juhana Gezelius nuorempi pohdiskeli 1700-luvun alussa mitähän Hesekiel mahtaa tarkoittaa kirjoittaessaan:

Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan (Hes 38:2, Kirkkoraamattu 1938). 

Gezelius toteaa sen johdosta:

"Mesech och Thubal/ äro ock Tartare/ och thet folck ther baakom/ som man Scyther kallar: oansedt Mesech lyder såsom kommo the Muscowiter af them, thet är the ryssar." (Gezelius-Bibeln)

Gezeliuksen mukaan siis Goog Mesekin ja Tuubalin ruhtinaana tarkoittaisi Venäjää. On sitä osattu siis täälläkin.

***

Eräästä jäämistöstä löysin lehtikirjoituksen, joka käsittelee Gogin sotaa. Se on julkaistu huhtikuussa 1940, siis pian talvisodan päättymisen ja Moskovan rauhansopimuksen jälkeen. Skannasin sen ja luin OCR-ohjelmalla. Tämän vuoksi siinä esiintyy vanhanaikaisia lainausmerkkejä. Mielenkiintoista tässä on se, että Suur-Suomea rakennettiin myös Raamatun profetioiden avulla.  (18.4.2014)

***

Apokalyptinen ajattelu herää. Leo Meller ilmoittaa Turun Sanomissa puhuvansa Googin sodasta Turussa.  Tämä ilmoitus ei ollut kirkollisten ilmoitusten joukossa, vaan sivulla 4, jossa yleensä ovat myös kuolinilmoitukset. Onhan tämäkin yksi ajan merkki!

Ajatukset Googin sodasta viriävät yleensä sotien melskeissä. Rauhan aikana ne eivät yleensä ajatukseen astu. Meller edustaa eräänlaista gnostilaisuutta. Hän jakaa kokouksissaan kulissien takaista "salattua tietoa". Se ei kuitenkaan ole sitä gnostilaisuutta, jota esiintyi ensimmäisinä kristillisinä vuoisatoina. (26.4.2014)

***

Alma Median gallupissa selvitettiin hiljattain kansalaisten suhtautumista Natoon. Kristillisdemokraatit yllättivät Nato-myönteisyydellään. Asiasta kertoo mm. Ristin voitto no 18 sekä Seurakuntalainen.fi.otsikolla: Venäjä-profetiat lisäävät kristittyjen Nato-myönteisyyttä?

KD:n kannattajista peräti 51% kannatti Suomen hakeutumista Naton jäseneksi. Heidän keskuudessaan Nato-jäsenyyden vastustajia oli myös vähiten eli 19%. Kokoomuksessa vastaavat luvut olivat 37% puolesta ja 54% vastaan. Kaikista vastaajista Natoa kannatti vain 18%.

Gallup-tulos on siis varsin yllättävä, varsinkin kun KD ei ole puolueena liputtanut Naton puolesta. Eräs selitys tähän saattaa olla pelko Kremliä kohtaan ja se, että ihmiset ovat kaivaneet vanhat profetiat esille. Ilmeisesti KD:n kannattajien keskuudessa suhtaudutaan keskimääräistä myönteisemmin Yhdysvaltoihin. Mutta gallupista voi lukea myös sen, että KD:n kannattajien keskuudessa arvot ovat koventuneet.

RV pyysi muutamilta helluntailaisten ja Kansanlähetyksen mielipidevaikuttajilta kommentteja yllättävään tulokseen. Leo Meller ei ollut heidän joukossaan. Kukaan heistä ei ilmoittanut liputtavansa Naton puolesta. (3.5.2014)

Kauko Puottula - Visioita 18.4.2014

Epärehellinen taloudenhoitaja

Katsomuksia -palstalla keskusteltiiin helmikuussa 2013 mm. epäkristillisesta etiikasta ja sen hyödyistä. Yrittäessäni muodostaa itselleni käsitystä siitä minkälaista tiedostava ja terve itsekkyys voisi olla mieleen nousi Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta:

"Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. -- Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. '100 astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä 50.' Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: '100 tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse 80.'" Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. (Luuk 16:1-9)

Tämä taitaa olla kaikkein vaikeimpia saarnatekstejä. Ei kai se tiedostava ja terve itsekkyys kuitenkaan ole tällaista? Jukka Thurénilta löytyy mielenkiintoinen kommentti jakeeseen 8:

"Eikö tilanhoitaja ota huomioon mahdollisuutta, että isäntä vaatii hänet tilille väärennöksistä? - Ehkäpä hän ei tehnyt uutta vahinkoa isännälle vaan hoiti omia asioitaan, minkä voi. Tilanhoitaja ehkä sai korvauksen työstään samaan tapaan kuin ylipublikaani: tietty summa oli luovutettava omistajalle, mutta itselleen pehtori otti provision. Jos niin ajatellaan, mies ei riistänyt mitään isännältä vaan luopui provisiosta, jota perimässä hän ei olisikaan itse vaan hänen seuraajansa! Näin hän uskoo voivansa sittenkin nostaa palkkionsa - vieraanvaraisuutena." Lähde: Kirkon aarteita.

Jos näin olisi asianlaita, outo kertomus tulisi koko lailla ymmärrettävksi. Mutta siinä on se suuri JOS.

* * *

L.L.: Tuo Thurénin tulkinta kuulostaa vakuuttavalta. Näin valtaa on aikojen alusta delegoitu alihankkijoille. Julkishallinnossa publikaaneille, yksityisellä sektorilla pehtooreille. Keskiajalla koko yhteiskunta oli sidottu feodaaliseen ketjuun, keisarista ja paavista alaspäin viimeiseen turpeeseen sidottuun torppariin. Vielä sotien jälkeen Suomessa maataloutta verotettiin pinta-alan mukaan. Valtiolla oli tuottovaatimus, viljelijä sai pitää loput. Näin toimii nykyäänkin K-kauppias.
Tämä palautuu blogini teemaan. Yhteiskunta perustuu luottamukseen, menestys luotettavuuteen. Väärä luottamuksen hankinta on lyhytjänteistä. Sosiaalinen pääoma on hupaa, helppoa kuluttaa mutta vaikeaa hankkia.

T.J.: Tuo terveen itsekkyyden periaate. Taloudenhoitaja ei suinkaan antanut kaikkia velkoja anteeksi, vaan pelkästään kohtuullisti niitä.

Kauko Puottula - Katsomuksia 16.2.2013