Sijaiskaste ja ylösnousemus

Toinen Makkabilaiskirja pitää sisällään teologisesti mielenkiintoisen kohdan, johon paavin lähettiläs Johann Eck viittasi Leipzigissa 1519 väitellessään Martti Lutherin kanssa. Käsiteltävänä aiheena sillä kertaa oli oppi kiirastulesta. Luther torjui kiirastulen viittaamalla siihen, etteivät Makkabilaiskirjat kuulu heprealaiseen kaanoniin.

Makkabilaissotien aikana eräässä tilanteessa juutalaiset sotilaat uhrasivat syntiuhrin kaatuneitten toveriensa puolesta.Näin sotilaat katsoivat kaatuneiden tulleen sijaisuhrin perusteella puhdistetuiksi.

"Sitten Juudas [Makkabilainen] pani toimeen kaikkia miehiä koskevan rahankeräyksen ja lähetti rahat, noin 2000 hopeadrakmaa, Jerusalemiin syntiuhrin toimittamista varten. Siinä hän teki hyvin ja viisaasti. Näin toimiessaan hän ajatteli ylösnousemusta - olisihan ollut turhaa ja typerää rukoilla kuolleiden puolesta, jos hän ei olisi uskonut kaatuneiden nousevan kuolleista. Hänellä oli myös mielessään se ihana palkinto, joka odottaa uskossa pois nukkuvia. Miten pyhästi ja hurskaasti hän ajattelikaan! Hän halusi, että kuolleet pääsisivät vapaiksi synnistään, ja siksi hän toimitutti sovitusuhrin." (2 Makk 12:43-45; Kirkolliskokouksen 2007 hyväksymä suomennos; kursivointi K.P:n)

Ilmeisesti samaan toimintamalliin perustuu eräiden korinttilaisten suorittama sijaiskaste kuolleiden läheistensä puolesta. Paavali viittaa tähän käytäntöön, kun hän perustelee ylösnousemusta:

"Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?" (1 Kor 15:29; kursivointi K.P:n). 

Paavali ei näytä moittivan heitä moisesta menettelystä. Paavali näyttää rakentavan opetuksensa osittain tällaisen toiminnan varaan. Mutta kaste näyttää saaneen liian korostetun aseman. Lars Aejmelaeus kirjoittaakin:

Kasteen teologinen painoarvo näyttää edelleen nopeasti lisääntyneen eri puolilla nuorta kristikuntaa. Myös ylilyöntejä kasteen merkityksen ymmärtämisessä tapahtui. Tällaiseen viittaa mm. Paavali kirjoittaessaan korinttilaisille: [Lainattu 1 Kor 1:11-15]. Korintin seurakunnan jakautumisessa erilaisiin ryhmittymiin lienee osittain vaikuttanut kunkin kastetun väärä sitoutuminen siihen henkilöön, joka oli hänet kastanut. Harhautuneen painotuksen taustalla voi olla mysteeriuskonnoista peräisin oleva näkemys, jonka mukaisesti salamenoihin vihkijän ja vihittävän välille uskottiin muodostuneen erityisen läheinen suhde. Salamenoihin johdattaja (mystagogi) oli erityinen auktoriteetti myös jatkossa vihityn (mystin) uskonnollisessa toiminnassa. Kristillisen kasteen toimittajaa ei saanut nostaa vastaavaan asemaan, vaan pääasia oli ainoastaan kasteessa saatu yhteys Kristukseen. Siitä, että korinttolaiset antoivat kasteelle suuren merkityksen ja myös liioittelivat sen asemaa Jumalan pelastussuunnitelmassa, todistaa myös Paavalin maininta, jonka mukaan he antoivat jopa kastaa itsensä kuolleiden puolesta (1 Kor 15:29). (Aejmelaeus 2007, s. 264,265).

Korintissa siis koettiin kasteen pelastava vaikutus niin todelliseksi, että sen katsottiin auttavan jopa kuolleita omaisia. Paavali perustelee ylösnousemusta varsin yllättävällä tavalla. Korintissa tämän tapainen toiminta näyttää olleen tuttua, mutta ilmeisesti ei muualla.

Meidän aikamme eivät edes korkeakirkolliset perustele kasteen sakramentin avulla ruumiin ylösnousemusta. Yleensä tämän tekstin yli hypätään ja ajatellaan, ettei sillä ole erityistä merkitystä mitä veden kanssa tehdään. Paavali viittaa siihenkin, että on kastanut korinttilaisista vain muutamia, kun hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä (1 Kor 1:14-17). Mutta toisenlaisiakin päätelmiä Paavalin tekstistä voidaan siis vetää.

Raamatunselittäjät ovat kommenteissaan varsin yksimielisiä. Jukka Thurén kommentoi tätä kohtaa (1 Kor 15:29) näin:

Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Selitysyrityksiä on paljon. Jotkut kirkkoisät tulkitsivat väkinäisesti: "muutoin kuolleeksi jäävien ruumiittenne hyväksi". Mm. Melankhthon käsitti hyper+gen. merkitsevän (suvun vainajien hautojen) 'päällä', mutta se ei ole Paavalin ajan kreikkaa. Epifanios ja Calvin ajattelivat niitä, jotka kastettiin vasta kuolinvuoteella, mutta eihän lause sitäkään merkitse. Kerettiläiset Kerinthos ja Markion ymmärsivät ilmauksen oikein: he kuuluvat kastaneen eläviä ihmisiä kuolleiden sukulaisten sijaisina, niin kuin temppelipapit toimittivat uhreja vainajien hyväksi ja mystagogit pesuja vainajien puhdistamiseksi. Ehkäpä kokonaista perhettä kastettaessa esim. isä otti kasteen myös kuolleen lapsensa nimissä, jotta perhe saisi ikuisuudessa olla koossa.

Ei Paavali sitä tapaa suosittele muttei viitsi moittiakaan, vaan vetoaa sen noudattajien johdonmukaisuuteen. Sielua ei voi kastaa, ainoastaan ruumiin voi. Se, että elävä kastetaan kuolleen sijaisena, saattaa olla väärä sovellus, mutta perusnäkemys on oikea. Purevin tämä kysymys on, jos yhdet ja samat progressiiviset seurakuntalaiset torjuvat ruumiin ylösnousemuksen mutta kannattavat sijaiskastetta. Jos kerran joku uskoo, että sijaiskaste auttaa maatunutta vainajaa, kuinka hän ei usko ruumiin ylösnousemukseen? (Thurén 2008, s. 202; kursivointi K.P:n).

Aimo Nikolainen:

Paavali esittää vielä eräitä seurakunnan omasta elämänpiiristä nousevia perusteluja kuolleitten ylösnousemiselle. Korintin seurakunnassa olivat jotkut antaneet kastaa itsensä kuolleiden puolesta. Paavali ei ota kantaa tällaisen kasteen oikeellisuuteen mutta huomauttaa, että sekin edellyttää ylösnousemususkoa. Maagisen kastekäsityksen välttämiseksi, on arveltu, ettei Paavali puhuisikaan mistään sijaiskasteesta, vaan kastamattomien "pakanoiden" kasteelle menemisestä ja kristinuskoon kääntymisestä siinä tarkoituksessa, että he vielä saisivat tavata Kristukseen uskovina kuolleet rakkaat omaisensa. Tämä kaunis selitys edellyttää sekin uskoa ylösnousemukseen, mutta ei ole saanut yleisempää kannatusta. (Nikolainen 1986, 131; kursivointi K.P:n).

Uusi testamentti lyhyesti selitettynä:

Paavali ei ota kantaa näiden korinttilaisten menettelyyn, hän vain vetoaa heidän johdonmukaisuuteensa. Emme tunne tarkemmin kasteen tarkoitusta. (Thurèn 1992; kursivointi K.P:n).

Thoralf Gilbrant:

Tässä keskeytetään lopun aikaan kuuluva näky ja huomautetaan, että ylösnousemuksen kiistäminen oli jyrkässä ristiriidassa korinttolaisten harjoittaman käytännön kanssa, joka edellytti uskoa ylösnousemukseen. Paavali ei sano hyväksyvänsä tällaista tapaa, hän vain osoittaa, että näin menettelevien ainakin oli uskottava ylösnousemukseen.
Kreikkalaiset uskoivat, että kuolleiden sieluille oli hyötyä siitä kunniasta, jota ruumiille osoitettiin hautajaisissa. Todennäköisesti tällainen käytäntö oli tunkeutunut seurakuntaankin, jossa se ilmeni niin, että jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. (Novum 3. 839; kursivointi K.P:n).

Paavali ottaa tässä kasteen puheeksi viittaamalla niihin, jotka "kastattavat itsensä kuolleitten puolesta". Hän ajattelee tässä joko jonkinlaista sijaiskastetta edesmenneiden puolesta, jota muutamat ovat harjoittaneet, tai todennäköisemmin niitä, jotka kastattavat itsensä päästäkseen uudelleen yhteyteen edesmenneiden kristittyjen ystäviensä kanssa. Kummassakin tapauksessa kaste jää merkityksettömäksi - sijaiskaste ei voi hyödyttää kuolleita, jos kuolleita ei herätetä, eikä ole mitään mahdollisuutta kohdata kristittyjä ystäviä ylösnousemuksessa, ellei ylösnousemusta kerran ole. Krysostomos kieltää sijaiskasteen kuolleiden puolesta harhaoppina ja selittää tämän kohdan muuten viittaamalla kastetunnustuksen selitykseen: "Minä uskon kuolleitten ylösnousemukseen. Ja tämän uskon perusteella meidät kastetaan." Kasteeseen vetoamalla Paavali haluaa vahvistaa, että seurakunta on yleisesti omaksunut uskon kuolleitten ylösnousemukseen. (Novum 3, 837; kursivointi K.P:n).

Bibel 2000:

I fornkyrkan förekom på sina håll ställföreträdande dop, avsedda att rädda avlidna släktingar som inte hunnit omvända sig till kristendomen. Tydligen har denna sed praktiserats i Korinth. (Bibel 2000)

Aejmelaeus:

Kasteessa ihminen nousi kuolleista yhdessä Kristuksen kanssa, mutta sen merkitys saatettiin helposti ymmärtää väärin. Kasteopetuksesta tehtyyn väärään johtopäätökseen perustunee esim. se harhaoppi, jossa myöhemmin väitettiin, että uskovien ylösnousemus olisi jo tapahtunut (2 Tim 2:18) . (Aejmelaeus 2007, s 266)

Lähteet:
Aejmelaeus, Lars. Kristinuskon synty: Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan. Helsinki: Kirjapaja. 2007

Gilbrant, Thoralf...et al , Novum: Uusi testamentti selityksin, osa 3. Vantaa: Raamatun tietokirja. 1982

Nikolainen, Aimo, Paavalin Korinttilaiskirjeet. - Avaa Uusi testamenttisi, osa 7. Helsinki: Kirjapaja. 1986.

Thurén, Jukka, Korinttilaiskirjeet, Tessalonikalaiskirjeet ja Paimenkirjeet. Helsinki: Arkki. 2008

Koskenniemi-Thurén, toim., Uusi testamentti lyhyesti selitettynä. Helsinki: SLEY-kirjat. 1992.

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1412

Gog, Magog ja Messias

Ylen sivuilla oli huhtikuun alussa 2014 tämmöinen uutinen:

Krimin kriisi on herättänyt messiaanista kuumetta ortodoksijuutalaisten keskuudessa.
Arvostettu israelilainen rabbi Moshe Shternbuch on ilmoittanut seuraajilleen salaisuuden, joka on hänen mukaansa periytynyt eräältä juutalaisen maailman tunnetuimmalta oppineelta, Vilna Gaonilta. Tämä 1700-luvun lopulla kuollut rabbi on Shternbuchin mukaan välittänyt ennen kuolemaansa eteenpäin tiedon, joka koskee Venäjää ja Krimiä.

- Kun kuulette, että Venäjän joukot valtaavat Krimin, tietäkäätte, että messiaaninen aika on alkanut ja hänen askeleensa alkavat kuulua. Sitten kun kuulette, että Venäjän joukot ovat saavuttaneet Konstantinopolin, teidän on syytä laittaa yllenne sapattivaatteet, koska se tarkoittaa, että Messias tulee millä hetkellä hyvänsä, kuuluu ennustus Shternbuchin mukaan.

Haredijuutalaisten julkaisussa kerrottu uutinen herätti viikonloppuna kiinnostusta Israelissa. Aihetta käsiteltiin muun muassa Haaretz-lehdessä.

Blogikirjoittaja Chemi Shalevin mukaan Ukrainan tapahtumat ovat saaneet aikaan kuhinaa apokalypsia, eli lopun aikoja odottavien keskuudessa.

Yle viittasi uutisessaan mm. Haaretzissa julkaistuun juttuun:

Putin=Gog, Crimea=Magog, the apocalypse is here and the Messiah is coming 

Valitettavasti Haaretzin jutusta ei paljoa aukene ilman lukuoikeuksia. (18.4.2014)

***

Tämäntapaista pohdiskelua on esiintynyt myös Suomessa. Turun piispa Juhana Gezelius nuorempi pohdiskeli 1700-luvun alussa mitähän Hesekiel mahtaa tarkoittaa kirjoittaessaan:

Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan (Hes 38:2, Kirkkoraamattu 1938). 

Gezelius toteaa sen johdosta:

"Mesech och Thubal/ äro ock Tartare/ och thet folck ther baakom/ som man Scyther kallar: oansedt Mesech lyder såsom kommo the Muscowiter af them, thet är the ryssar." (Gezelius-Bibeln)

Gezeliuksen mukaan siis Goog Mesekin ja Tuubalin ruhtinaana tarkoittaisi Venäjää. On sitä osattu siis täälläkin.

***

Eräästä jäämistöstä löysin lehtikirjoituksen, joka käsittelee Gogin sotaa. Se on julkaistu huhtikuussa 1940, siis pian talvisodan päättymisen ja Moskovan rauhansopimuksen jälkeen. Skannasin sen ja luin OCR-ohjelmalla. Tämän vuoksi siinä esiintyy vanhanaikaisia lainausmerkkejä. Mielenkiintoista tässä on se, että Suur-Suomea rakennettiin myös Raamatun profetioiden avulla.  (18.4.2014)

***

Apokalyptinen ajattelu herää. Leo Meller ilmoittaa Turun Sanomissa puhuvansa Googin sodasta Turussa.  Tämä ilmoitus ei ollut kirkollisten ilmoitusten joukossa, vaan sivulla 4, jossa yleensä ovat myös kuolinilmoitukset. Onhan tämäkin yksi ajan merkki!

Ajatukset Googin sodasta viriävät yleensä sotien melskeissä. Rauhan aikana ne eivät yleensä ajatukseen astu. Meller edustaa eräänlaista gnostilaisuutta. Hän jakaa kokouksissaan kulissien takaista "salattua tietoa". Se ei kuitenkaan ole sitä gnostilaisuutta, jota esiintyi ensimmäisinä kristillisinä vuoisatoina. (26.4.2014)

***

Alma Median gallupissa selvitettiin hiljattain kansalaisten suhtautumista Natoon. Kristillisdemokraatit yllättivät Nato-myönteisyydellään. Asiasta kertoo mm. Ristin voitto no 18 sekä Seurakuntalainen.fi.otsikolla: Venäjä-profetiat lisäävät kristittyjen Nato-myönteisyyttä?

KD:n kannattajista peräti 51% kannatti Suomen hakeutumista Naton jäseneksi. Heidän keskuudessaan Nato-jäsenyyden vastustajia oli myös vähiten eli 19%. Kokoomuksessa vastaavat luvut olivat 37% puolesta ja 54% vastaan. Kaikista vastaajista Natoa kannatti vain 18%.

Gallup-tulos on siis varsin yllättävä, varsinkin kun KD ei ole puolueena liputtanut Naton puolesta. Eräs selitys tähän saattaa olla pelko Kremliä kohtaan ja se, että ihmiset ovat kaivaneet vanhat profetiat esille. Ilmeisesti KD:n kannattajien keskuudessa suhtaudutaan keskimääräistä myönteisemmin Yhdysvaltoihin. Mutta gallupista voi lukea myös sen, että KD:n kannattajien keskuudessa arvot ovat koventuneet.

RV pyysi muutamilta helluntailaisten ja Kansanlähetyksen mielipidevaikuttajilta kommentteja yllättävään tulokseen. Leo Meller ei ollut heidän joukossaan. Kukaan heistä ei ilmoittanut liputtavansa Naton puolesta. (3.5.2014)

Kauko Puottula - Visioita 18.4.2014

Epärehellinen taloudenhoitaja

Katsomuksia -palstalla keskusteltiiin helmikuussa 2013 mm. epäkristillisesta etiikasta ja sen hyödyistä. Yrittäessäni muodostaa itselleni käsitystä siitä minkälaista tiedostava ja terve itsekkyys voisi olla mieleen nousi Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta:

"Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. -- Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. '100 astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä 50.' Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: '100 tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse 80.'" Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. (Luuk 16:1-9)

Tämä taitaa olla kaikkein vaikeimpia saarnatekstejä. Ei kai se tiedostava ja terve itsekkyys kuitenkaan ole tällaista? Jukka Thurénilta löytyy mielenkiintoinen kommentti jakeeseen 8:

"Eikö tilanhoitaja ota huomioon mahdollisuutta, että isäntä vaatii hänet tilille väärennöksistä? - Ehkäpä hän ei tehnyt uutta vahinkoa isännälle vaan hoiti omia asioitaan, minkä voi. Tilanhoitaja ehkä sai korvauksen työstään samaan tapaan kuin ylipublikaani: tietty summa oli luovutettava omistajalle, mutta itselleen pehtori otti provision. Jos niin ajatellaan, mies ei riistänyt mitään isännältä vaan luopui provisiosta, jota perimässä hän ei olisikaan itse vaan hänen seuraajansa! Näin hän uskoo voivansa sittenkin nostaa palkkionsa - vieraanvaraisuutena." Lähde: Kirkon aarteita.

Jos näin olisi asianlaita, outo kertomus tulisi koko lailla ymmärrettävksi. Mutta siinä on se suuri JOS.

* * *

L.L.: Tuo Thurénin tulkinta kuulostaa vakuuttavalta. Näin valtaa on aikojen alusta delegoitu alihankkijoille. Julkishallinnossa publikaaneille, yksityisellä sektorilla pehtooreille. Keskiajalla koko yhteiskunta oli sidottu feodaaliseen ketjuun, keisarista ja paavista alaspäin viimeiseen turpeeseen sidottuun torppariin. Vielä sotien jälkeen Suomessa maataloutta verotettiin pinta-alan mukaan. Valtiolla oli tuottovaatimus, viljelijä sai pitää loput. Näin toimii nykyäänkin K-kauppias.
Tämä palautuu blogini teemaan. Yhteiskunta perustuu luottamukseen, menestys luotettavuuteen. Väärä luottamuksen hankinta on lyhytjänteistä. Sosiaalinen pääoma on hupaa, helppoa kuluttaa mutta vaikeaa hankkia.

T.J.: Tuo terveen itsekkyyden periaate. Taloudenhoitaja ei suinkaan antanut kaikkia velkoja anteeksi, vaan pelkästään kohtuullisti niitä.

Kauko Puottula - Katsomuksia 16.2.2013 

Valo, pimeys ja paha

Esko Valtaoja käsitteli kolumnissaan Pimeyden vasen käsi valon ja pimeyden vastakohtaisuutta ajatuksia herättävällä tavalla (Turun Sanomat 24.12.2013). Kolumnin otsikko on lainattu Ursula Le Guinin tieteisromaanista (1969). Utopistisella Gethenin planeetalla asuu androgyyneja, siis sukupuolettomia olentoja. Näin poistuu eräs vastakohtaisuus. Valtaoja jatkaa:

Kirjan nimi viittaa toiseen suureen vastakkainasetteluun. "Valo on pimeyden vasen käsi ja pimeys valon oikea käsi", sanoo getheniläinen sananparsi. Samoin kuin miestä ei voi erottaa naisesta getheniläisessä ajattelussa, ei myöskään valoa voi erottaa pimeydestä: molemmat ovat vain osia yhdestä ja samasta kokonaisuudesta. Getheniläisille maailma ei ole joko-tai vaan sekä-että, jin ja jang, ykseys.

Valtaosa maailman uskonnoista perustuu jyrkkään kahtiajakoon, hyvään ja pahaan, valoon ja pimeään, ja niiden väliseen suureen taisteluun. Pahuuden olemassaolon maailmassa voi selittää vain pimeyden ruhtinaalla, joka on ja pysyy Valon vastustajana.

Vain jotkut ovat ajatelleet getheniläisten tavoin. Kirkkoisä Origenes uskoi, että aikojen lopussa jopa Saatana pelastuu ja viimeinenkin pimeys muuttuu valkeudeksi. Mikäpä voisi olla vaikuttavampi osoitus Jumalan kaikkivoipuudesta? Ja mitä sanoikaan psalmi 139:12? "Sinulle pimeys ei ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo".

Näin siis Valtaoja. Koko kolumni löytyy alussa olevan linkin takaa.

Itselleni palautui mieleen keskiaikaisten kabbalistien opetus 10-osaisesta sefirot-järjestelmästä, jolla kabbalistit pyrkivät kuvaamaan sitä Jumalaa, josta ihminen kykenee muodostamaan käsityksen. Sefirot-järjestelmän yläpuolella on Ein-Sof, joka on ääretön ja transsendentti, josta ihminen ei kykene muodostamaan käsitystä. Ein-Sof muistuttaa jossain määrin keskiaikaista negatiivisen teologian edustamaa Jumalaa.

Mutta sefiroita voidaan tarkastella Jumalan ominaisuuksina, attribuutteina tai persoonallisuuden piirteinä. Tässä järjestelmässä pahan (pimeyden) juuri on varsin uskaliaasti rakennettu Jumalan sisään! Viides sefira din kykenee tulemaan täysin kehittyneeksi pahaksi, jos se ei pysty olemaan harmoniassa neljännen sefiran hesed kanssa. Ihmisen syntisyys nähtävästi aiheuttaa tämän ongelman. Hesed voidaan ymmärtää armona ja siunauksena. Sen vastapoolina din edustaa tuomiota.

Näin teodikeaongelmakin hahmottuu hieman toisin ja saa uusia ulottuvuuksia. Näiden pohdiskelujen yhteydessä nousee mieleen muutamia jouluna ajankohtaisia raamatunkohtia:

"Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus." (Matt. 4:16).
"Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. (KR 1938: ei sitä käsittänyt)." (Joh. 1:5)

* * *

A.M.: Kiitos tekstistäsi Kauko. Ajattelemaan laittava kokonaisuus...

Ehkä tämän voisi kristillisesti/raamatullisesti sanoittaa niin, että paha ja hyvä kyllä ovat voimia jotka taistelevat keskenään, mutta ongelma harmoniaan tuon dinin ja hesedin välille tulee silloin kun kristitty näkee sen pahan hyvää voimakkaampana voimana tai tasapäisenä voimana hyvän kanssa. Pelkää pahaa enemmän kuin luottaa hyvään.

Ajankohtaista asiaa. Juuri kävin armollisesti kysymässä ugandalaisten pastorien FB-ryhmässä, että mahtavatko nyt laulaa Herralle ylistystä kun homot on tuomittu elinkautiseen. Ja tuli samalla mieleen, että en taida enää tän jälkeen uskaltaa Ugandan maaperälle astuakaan. Vastaukseksi tuli että pastoreilla on ollut "more urgent needs" ja että nämä aktivistit kyllä hoitavat asian kuntoon. Ihan kiva kommentti ketjuun joka alkoi aktivisteja pilkkaamalla ja demonisoimalla joskus puoli vuotta sitten. Saas nyt sitten nähdä mitkä voimat tässä voittaa. Joka tapauksessa onneksi tasaarvo-mies Medad Birungi on kovasti järkyttynyt tästä lainsäädännöstä, ja siitä varmaan sitten seuraa jotain. Toivottavasti pahan voimat eivät häntä ihan tapa dinniläisyyksissään.

Blogisti: Joo, miksei näinkin. Tuo tila, jossa din ja hesed löytävät tasapainon tai harmonian, on tiferet kabbalistisessa ajattelussa. Tiferet on tuossa systeemissä sijoitettu aivan kuvion keskelle.

Tuossa kabbalistisessa tarkastelussa eräs huomattava ongelma on se, että hyvän ja pahan välillä ei tehdä merkittävää olennaista eroa: Jumalan katsotaan luoneen molemmat. Kabbalistit liittivät diniin feminiinisyyden, vasenpuoleisuuden ja demoniset voimat. Din pidättelee jumalallista rakkautta hesed ja asettaa sille rajoja. Din feminiinisenä voimana rajoittaa maskuliinisen hesedin toimintaa.

Toisin kuin muut sefirat, dinin pitäisi kyetä itsekin emanoitumaan, eli laskemaan liikkeelle uusia energiavirtoja, jotka saavat hahmonsa sefirot-järjestelmän ulkopuolella. Näin syntyisi demonisten voimien valtakunta. Din on normaalisti lepotilassa kuin tulivuoret, mutta jonakin hetkenä se voi purkautua ja levittää tuhoa ja hävitystä ympäristöönsä. Diniä pidetään pahaa ennustavana Jumalan vasempana kätenä. Näin palataan takaisin alkuasetelmiin eli Esko Valtaojan kolumnin otsikkoon.

Kauko Puottula - Katsomuksia 25.12.2013

Vahingonkorvausta vitsauksista?

Egyptiläinen kolumnisti Ahmad al-Gamal ehdotti al-Yawm al-Sabi -nimisessä päivälehdessä julkaisemassaan kirjoituksessa 11.3.2014, että Egyptin valtio vaatisi Israelin valtiolta vahingonkorvauksia Jahven ja Mooseksen Egyptille langettamista vitsauksista. Nämä vitsauksethan kohdistuivat koko Egyptin kansaan, vaikka vitsausten oikea osoite olisi ollut paatunut farao - Exoduksen kertomuksen mukaan.

The Times of Israel uutisoi asiasta 20 päivää myöhemmin otsikolla Israel to pay for 10 Plagues? Timo lähetti minulle linkin tähän juttuun.

Juttu on paitsi hauska myös mielenkiintoinen! Sortajafaraota ei jutussa nimetä, mutta ilmeisesti kyseessä oli Ramses II. Exoduksen mukaan israelilaiset veivät mukanaan egyptiläisiltä saamiaan arvoesineita huomattavan määrän. Niitähän käytettiin myöhemmin pyhäkköteltan koristelussa.

Kolumnisti muistaa myös Ottomaanien valtakunnan Egyptille aiheuttamat vahingot. Niin ikään Napoleonin invaasion. Myös Britannialta pyydetään korvausta 72 vuotta kestäneestä miehityksestä.

Ajankohta tällaiselle pohdiskelulle on mitä ajankohtaisin. Juutalainen pääsiäinen ja kristillinen pääsiäinen ovat tulossa. Juttuun saattoi tutustua turvallisin mieliin, koska aprillipäivä oli vielä edessäpäin.

Aprillipäivän jälkeisenä päivänä jutulla oli 78 kommenttia. Kommenttien alussa "huippukommentoija" Reuven Stafford toteaa, ettei tällainen vaatimus suinkaan ole uusi. Talmudissa nimittäin kerrotaan, että tällainen vaatimus esitettiin jo Aleksanteri Suuren aikana, 300-luvulla eKr.

Jotkut viittaavat siihen, että israelilaiset olivat Egyptissä orjuudessa 400 vuotta ja palkat jäivät silloin saamatta. - Toisaalta Jaakob perheineen siirtyi aikoinaan Egyptiin vapaaehtoisesti nälän pakottamana.

Kauko Puottula - Visioita 1.4.2014

Joulun sanomaa ikoneissa

Matteuksen ja Luukkaan jouluevankeliumeista tunnemme paitsi äidin ja lapsen myös kedolla olleet paimenet, enkelit, itämaan tietäjät, seimen jne. Varhainen kristillinen kuvataide nostaa esiin Betlehemin joulusta muitakin teemoja.

Pimeä kallioluola asetetaan ikoneissa joulun tapahtumien keskelle. Näin muodostuu tehokas ja vaikuttava kontrasti: valon lapsi syntyy pimeässä luolassa. Kuva kertoo miten taivaasta lankeaa kirkas säde pimeään luolaan. Voimme ajatella synnin pimentämää luolaa, johon loistaa totuuden aurinko (Matt 4:16) tai meripedon kitaa, joka nieli Joonan.

Esikuva voi löytyä myös kreikkalaisesta mytologiasta. Sen mukaan Zeus syntyi kallioluolassa Kreetalla eräänä pimeänä yönä. - Jeesuksen syntymäkirkko Betlehemissä, joka on vanhimpia kristillisiä basilikoja, on rakennettu erään 300-luvulla löytyneen luolan päälle. (Mainittu kirkko on liitetty Unescon maailmanperintölistalle).

Useissa jouluaiheisissa ikoneissa katsojan huomio kiinnittyy äidin ja lapsen etäiseen suhteeseen. Päähenkilöiltä näyttäisi puuttuvan henkilökohtainen kontakti ja hellyys. Muita kookkaampana kuvattu Maria näyttää lepäävän asennossa, joka palauttaa mieleen joenjumalat antiikin taiteessa. Maria usein kääntää päänsä pois lapsesta.

Tähän menettelyyn on kuitenkin teologinen perustansa. Kuvauksen kohteena ei niinkään ole äiti ja lapsi tai heidän suhteensa, vaan inkarnaation julistaminen: Jumalan Sana on tullut lihaksi, ottanut päälleen ihmisen, "orjan" muodon ja alentunut meidän kaltaiseksemme. Luola, seimi ja kapalot kuvaavat Jumalan alentumista, itsensä tyhjentämistä.

Luolan huippu osoittaa kohden keskipäivän aurinkoa. Vanha aurinko (Maria) kääntyy pois uuden auringon (Jeesuksen) tieltä. Säteet voi nähdä myös auringon säteinä eikä vain jumaluuden tai pyhyyden symboleina.

Kuvan yläosassa voi hahmottaa neljä kolmen ihmisen ryhmää. Näin on myös Leonardo da Vincin maalauksessa ”Viimeinen ehtoollinen”. Ajatus ehkä perustuu evankeliumeihin. Voidaan ajatella myös neljää vuodenaikaa.

Ylhäällä on kolme enkeliä, joista yksi on lähtenyt viemään ilosanomaa paimenille. Viisaat ja yksinkertaiset, itämaiden tietäjät ja paimenet ovat vastaanottamassa suurta sanomaa. He ylistävät inkarnaatiota.

Härkä ja aasi seimen äärellä ovat myös teologisesti vertauskuvallisia. "Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua," lausui jo Jesaja 1:3. Härkä symboloi juutalaisuutta, joka on kahlinnut itsensä lainalaisuuden ikeeseen; aasi symboloi pakanuutta, jonka syntikuorma koostuu epäjumalanpalveluksesta. Vastasyntynyt Vapahtaja voi vapauttaa kummastakin taakasta. Niinpä härkä ja aasi katsovatkin Jeesus-lasta.

Matteus kertoo itämaiden tietäjistä (kuvassa vasemmalla sivulla), heidän johtotähdestään sekä lapselle antamistaan lahjoista. Kulta, suitsuke ja mirha (Jes 60:2,3,6) symboloivat Kristuksen kuninkuutta, jumaluutta ja uhrikuolemaa.

Paimenet näyttävät soittavan torvea tai huilua kuvan oikealla sivulla. Näin he yhtyvät enkelten välittämään ilosanomaan. Tähän iloon yhtyy koko luomakunta: kallionkielekkeiden viivarytmiikka, kukkapensaiden värivivahteet jne.

* * *

Kuvan alalaidassa Joosefin hankkimat kätilöt, Zelomi ja Salome, pesevät vastasyntynyttä lasta. He todistavat paitsi neitseellisestä syntymästä myös inkarnaatiosta. Jeesuksella oli paitsi jumalallinen luonto myös inhimillinen luonto.

Apokryfinen Jaakobin protoevankeliumi kertoo mielenkiintoisesta episodista:

"Ja hän [Zelomi?] sanoi hänelle: ’Salome, Salome, minulla on uusi näky kerrottavana sinulle! Neitsyt on synnyttänyt, jota hänen luontonsa ei sallisi.’ Ja Salome sanoi: ’Niin kuin Herra, minun Jumalani elää, jos en koettele ja todista hänen luontoaan, minä en usko, että neitsyt on synnyttänyt.’ [luku 20]
Ja kätilö meni sisään ja sanoi Marialle: ’Valmistaudu, sillä se kiista ei ole pieni, mikä on noussut sinuun liittyen.’ Ja Salome koetteli ja huusi ja sanoi: ’Voi minun pahuuttani ja epäuskoani, koska olen kiusannut elävää Jumalaa, ja katso, minun käteni irtoaa minusta tulessa!’"

Mikäli käännös on luotettava, on ilmeistä, että rangaistus johtui Salomen epäuskosta ja Jumalan koettelemisesta. On ilmeistä, että Salome rikkoi törmäilyllään lapsensynnyttäjän puhdistautumista koskevaa säädöstä:

"Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Kun nainen on synnyttänyt pojan, hän on sen jälkeen 7 päivää epäpuhdas, samalla tavoin kuin kuukautisvuodon aikana. 8:ntena päivänä pojan esinahka on leikattava. Nainen pysyköön kotonaan vielä 33 päivää puhdistuakseen verenvuodosta. Hän ei saa koskea mihinkään, mikä on pyhää, eikä tulla pyhäkköön, ennen kuin hänen puhdistumisaikansa on kulunut umpeen. (Lev 12:1-4)

Poikalapsen tapauksessa äiti oli 7 päivää epäpuhdas, tyttölapsen kohdalla peräti 14 päivää. Salome ilmeisesti rikkoi tätä sääntöä ryntäämällä suin päin sisään. Mitä Salomen kädelle tapahtuikaan? Kun hän tunnustelee äitiä, kättä polttaa. Kun Salome kosketaa lasta, pitää häntä sylissään, käsi paranee.

* * *

Kuvan alalaidassa Joosefin kanssa keskustelee muuan arvoituksellinen henkilö. Kuka hän on? Useimmiten hän esiintyy vanhana paimenena, mutta joskus myös hännällä ja sarvilla varustettuna paholaisena. Joosef oli kieltämättä pulmallisessa tilanteessa ja pohti kuumeisesti kukahan on lapsen matkaansaattanut?

Tällä arvoituksellisella hahmolla on viitattu eri henkilöihin eri aikoina. Hänen puheensa saattaa Joosefin alakuloiseksi ja aprikoivaksi, ehkä herättää tämän mielessä jopa epäilyksiä. Joissakin ikoneissa paimen tarjoaa Joosefille katkennutta sauvaa. Tämä sisältää ajatuksen onko vastasyntynyt Iisain kannosta nouseva verso (Jes 11:1) vaiko vain tavallinen ihmislapsi. - Sekin on mahdollista, että Joosefilla on puhekumppani vain symmetrian vuoksi.

Kristuksen syntymä on innoittanut ikonimaalareita luomaan monipuolisen ja varsin johdonmukaisen aihekokonaisuuden, joka on kiteytynyt vuosisatojen kuluessa voimakkaaksi inkarnaation julistukseksi: sana tulee lihaksi ”tässä ja nyt”. Yliluonnolliset olennot ja koko luomakunta ylistävät Messiaan syntymää.

Kauko Puottula 2012

Jeesuksen syntymää kuvaavia ikoneja löytyy mm. täältä:

http://www.flickr.com/photos/jabez-/367102392/

http://www.flickr.com/photos/28433765@N07/7773321722/

http://www.flickr.com/photos/28433765@N07/7766720112/

Tietäjien matkassa

Matteus kertoo miten muutama mies matkaa juutalaisen provinssin halki. Tietäjät kulkevat yhden tähden valossa, ohuen aavistuksen varassa, voidakseen löytää merkityksen ilmiölle.

Matkaajat saapuvat Jerusalemiin. Johtiko tähti heidät sinne, vai eksyivätkö he, kun tähti peittyi kaupungin valoihin? He suuntasivat valtakeskukseen, koska siellä hallitaan merkityksiä, sitä mikä on tärkeää ja mikä ei. Tietäjät etsivät keskusta, joka antaa kaikelle merkityksen.

Kuningas Herodes, joka edustaa valtaa, ottaa tietäjät kohteliaasti vastaan. Hän pahoittelee sitä, ettei etsitty löydy hänen luotaan, mutta pyytää palaamaan. Mielikuva on ystävällinen, mutta todellisuus sen takana on aivan jotain muuta.

Jos tietäjät olisivat nyt matkassa, he tuskin löytäisivät Herodesta, siis valtaa jolla on kasvot. Meidän aikanamme valta on pirstoutunut ja kätkeytynyt. He tunnistaisivat globaalin talouden vaikutukset. Ehkä he eksyisivät median virtuaaliseen todellisuuteen. Ehkä he eivät tietäisi, mikä on mitä. He ehkä näkisivät miten aatteet ja ihanteet ovat kaupan.

Ylipapit ja lainopettajat edustavat kertomuksessa henkistä valtaa. Heillä on hallussaan traditio ja oikeaoppinen tulkinta. He ilmoittavat miten maailma pitää ymmärtää ja mikä merkitys millekin kuuluu antaa. Mutta he eivät ehkä itsekään usko siihen. Ainakaan he eivät lähde liikkeelle. Heille on tärkeämpää osoittaa tietävänsä.

Jos tietäjät matkaisivat nyt, he kohtaisivat henkisen maiseman, joka koostuu monenlaisista ristiriitaisista aineksista. Kaikki selitykset ja totuudet vaikuttavat pettäviltä ja suhteellisilta.

Tietäjien saapuminen Jerusalemiin kyseenalaistaa koko järjestelmän perustan. "Koko Jerusalem pelästyy". Entä jos se, mikä viime kädessä on tärkeää, onkin toisaalla, jossain muualla? Entä jos emme hallitsekaan tätä?

Jos tietäjät matkaisivat nyt, he saattaisivat kohdata jotain samanlaista: onko tässä mieltä, hallitseeko tätä kukaan, voiko tälle mitään tehdä?

Tietäjät eivät löydä Jerusalemista sitä, mikä antaa merkityksen matkalle. Moni olisi luopunut: tehtävä on mahdoton, mennään kotiin, antaa olla. Mutta tähti – aavistus ja toivo – pitää tietäjiä tien päällä.

Tähden opastamana saavutaan Betlehemiin, joka on syrjässä valtakeskuksesta. Nyt ollaan marginaalissa, kuvan laidalla. He kohtaavat Betlehemissä yksinkertaisen, arkisen todellisuuden: talon, äidin ja lapsen. Betlehemillä ei silloin ollut julkisuusarvoa, sieltä ei löytyisi tosi-tv-ainesta.

Mutta Betlehemissä tietäjiä vastassa oli Kristus, kaikelle merkityksen antava keskus. Kyse ei  ole mielikuvista tai tuotteista. Nyt saadaan kosketus todellisuuteen ja pyhään.

Tietäjät kohtaavat ilon. Mieli ja tarkoitus matkalle löytyi. He kumartuvat niin kuin pyhän edessä kumarrutaan.

Tietäjät olisivat voineet palata Jerusalemiin kertomaan, mitä olivat löytäneet. Se olisi ollut  hyväksyttävää ja kunniallista. Tietäjät olisivat saaneet arvostusta ja mainetta Messiaan löytäjinä. Mutta he menettelivät toisin – unessa saamiensa ohjeiden mukaan. He palaavat toista tietä pitämättä löydöstään sen suurempaa ääntä. He eivät toimi valtakeskuksen odotusten mukaisesti.

Kertomus tietäjien matkasta on myös kertomus ihmisen matkasta maailman halki. On kuljettava valtakeskusten kautta. Betlehem muodostaa sen pisteen ja perspektiivin, josta käsin merkityksiä arvioidaan. Jerusalem pelästyy Betlehemiä. Betlehemissä tapahtuu se, mikä on ihmiselle ja matkalla olevalle Jumalan kansalle tärkeintä. Kristillisen kirkon on tarkoin kuunneltava Betlehemissä tavallisen ihmisen ääntä, sillä se ei kuulu Jerusalemiin asti.

Matkalla emme aina tiedä, olemmeko menossa Betlehemiin vai tulossa sieltä. Joskus tähtikin saattaa kadota näköpiiristä. Kaikelle merkityksen antava keskus on olemassa, ei julkisuuden, vallan tai talouden markkinoilla, vaan arkisen elämän keskellä. Siellä Kristus syntyy ja kohdataan. Sieltä käsin kaikki näkyy toisin.

Kauko Puottula