Humala ja Jumala

Juhannuksen alla poikkesin ruokaostoksille Wiklundille, Turun keskustassa. Kassojen lähellä olevalla penkillä istui muuan kaljaveikko, joka örisi jotain. Kun menin hänen ohitseen, hän örisi römeällä äänellään: "Jumala ei enää anna sulle anteeksi!" En pysähtynyt kuulemaan lisää hänen ikitotuuksiaan ja elämänviisauksiaan, vaan painuin ostoksille.

Kun olin ostokseni tehnyt, huomasin tämän tuiskeessa olevan miehen menevän hissiin toisen miehen seurassa, joka selvästi oli paremmassa kunnossa. Kassakuitin mukaan ajankohta oli 18.6. klo 14.05.

No, en tuntenut miestä. Tuskin hän minuakaan. Mutta mikä sai hänet puhumaan Jumalasta ja minun sieluntilastani? Mieleeni tuli sanonta: "Lasten ja imeväisten suusta saa kuulla totuuden", jonka perustana on Ps 8:3 ja Matt 21:16, tosin edelleenkehitettynä. - Sekin on mahdollista, että mies örisi omiaan ja projisoi omaa sieluntilaansa ulkomaailmaan.

Joskus aikaisemminkin olen pannut merkille, että humalaiset voivat puhua Jumalasta, kun tuiskeessa estot häviävät. Mutta suomenkielessä sanat humala ja Jumala muistuttavat ällistyttävän paljon toisiaan. Kyse ei liene sattumasta? Jaakko Hämeen-Anttila onkin nimennyt erään kirjansa nasevasti: Jumalasta juopuneet.

Dale Carnegien suuren menestyksen saavuttaneesta kirjasta "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" (1936) muistan lukeneeni tämmöisen ajatuksen: "Jumala voi antaa syntimme anteeksi, mutta hermostomme ei tee sitä koskaan."

* * *

Humalaiset saattavat keskustella itsensä kanssa hyvinkin kiivaasti. Kun he komentavat itseään, he käyttävät yksikön toista persoonaa. Kyse voisi siis olla päänsisäisestä keskustelusta.

Ehkä kaljaveikon lausuma: "Jumala ei enää anna sulle anteeksi", viittaa johonkin aikaisempaan koulutuksen vaiheeseen. Ehkä ahdistavaan, tiukkapipoiseen uskontokasvatukseen, josta jotain on jäänyt alitajuntaan. Olisiko koti ollut ahdistavan uskonnollinen? Muisteliko kaljaveikko omia lapsuuden kokemuksiaan?

Oma kokemukseni näistä kavereista on vähän ristiriitainen. Kun he ovat selvin päin, keskustelu ei yleensä kiinnosta. Kun he ovat huppelissa, tuiskeessa tai liikuttuneessa mielentilassa, keskustelu saattaa kiinnostaa, mutta kyky kuunnella muita on ilmeisen rajoittunut.

Eräällä tuntemallani kaljaveikolla, joka ei ole enää keskuudessamme, oli tapana käydä päänsisäistä keskustelua internetin keskustelupalstoilla. Hän loihti itselleen kaksi roolihahmoa, jotka sanailivat keskenään ja mollasivat toisiaan. Tämä onnistui anonyymipalvelimen avulla, mutta joskus pahassa tuiskeessa homma karkasi käsistä, niin että sivullinenkin näki, mistä oli kyse.

Ehkä tätä some-seikkailijan tapausta voisi rinnastaa keskenjääneeseen siisteyskasvatukseen. Kakka vain on ensin vaihtunut tusseihin ja spraymaaleihin sekä niillä tuhrimiseen. Ura saa sitten huipennuksensa some-maailman ihmellisissä seikkailuissa.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1910

Uskonpuhdistus vai reformaatio?

Luterilainen kirkko kielsi uskonpuhdistus-termin. Näin otsikoi Turun Sanomat puolen sivun juttunsa 4.7.2015. Internetistä löytyy vain lyhyempi versio jutusta.

Asia tulee ajankohtaiseksi lähiaikoina, sillä 31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin naulaamista teeseistä Wittenbergin linnankirkon oveen. Vastapuoli eli roomalaiskatolinen kirkko ei näe mitään syytä juhlia kirkollista hajaannusta. Mutta se pitää sanaa reformaatio onnistuneempana ja parempana kuin sanaa uskonpuhdistus, joka on leimaava ja ärsyttävä.

Kirkkohallitus on siis päättänyt, että lähiaikoina vietetään reformaation merkkivuotta, eikä uskonpuhdistuksen juhlavuotta. Tietenkin ne kansalaiset, jotka ovat koulunsa käyneet vanhan liiton aikana, puhuvat jatkossakin uskonpuhdistuksesta. Täysin riippumatta siitä mitä pyhä kirkkohallitus on asiasta päättänyt.

Joskus 1970-luvulla muistan kuunnelleeni prof. Jarl Gallénia, joka on erikoistunut keskiajan historiaan. Gallén sanoi, että roomalaiskatoliselta kannalta katsoen protestanttinen uskonpuhdistus oli uskonmuutos. Vastaavasti ns. vastauskonpuhdistus oli todellisuudessa uskonpuhdistus. – Mielenkiintoista sanoilla leikkimistä!

Sanalla uskonpuhdistus viitataan Jeesuksen suorittamaan temppelin puhdistukseen (Matt 21:12-13; Mark 11:15-17; Joh 2:14-16). Tässä kuvassa rahanvaihtajien ja kauppiaiden tilalle istutetaan anekauppiaat.

Latinasta johdettua muotoa reformaatio käytetään eurooppalaisissa kielissä varsin yleisesti. Dosentti Tuomo Fonsénin mukaan Saksassa alettiin 1700-luvun puolivälissä käyttää sanaa glaubensreinigung reformaatio-sanan vapaana vastineena. Saksan glaube tarkoittaa uskoa, reinigung taas puhdistusta.

Suomen sana uskonpuhdistus on näin ollen suora käännös saksasta. Suomeenkin sana uskonpuhdistus teki vähitellen tuloaan, mutta esim. Christfried Gananderin sanakirja Nytt Finskt Lexicon (1787) ei vielä sitä tunne. Mutta Suometar -nimisessä sanomalehdessä uskonpuhdistus esiintyy (ilmeisesti ensimmäisen kerran) artikkelissa Jesuitat 14.9.1849. Toisen kerran se esiintyy Suomettaressa pari vuotta myöhemmin eli 28.10.1851. Tämän jälkeen sen käyttö yleistyy vähitellen. Suomen Julkisia Sanomia seuraa Suometarta vuodesta 1857, muut tulevat perässä myöhemmin.

Wasa Nyheter käyttää muotoa trosrensningen numerossaan 16.2.1898. Tämä näyttäisi olevan ainoa esiintymä vuoteen 1910 mennessä.

* * *

Jos asiaa ajattelee laajemmasta perspektiivistä, niin historian henkisten murrosten yhteydessä ”vanha asiainjärjestelmä" pyritään aina leimaamaan jollain tavoin, josta jää jonkinlainen trauma. Näin tapahtui myös silloin, kun kristinusko irtaantui juutalaisuudesta ajanlaskumme alussa.

Kun buddhalaisuus levisi synnyinseudultaan itään ja pohjoiseen, syntyi mahayana 'iso vaunu'. Sana mahayana antaa ymmärtää, että heidän vaununsa on suurempi kuin hinayanan, joka on 'pieni vaunu'. Eli pelastus on mahayanan avulla useimpien ihmisten saavutettavissa. Koska pieni vaunu on myös jollain tavoin leimaava, he käyttävät itsestään nimitystä theravada.

* * *

Luterilaisen kirkon piirissä ei siis kaiveta esiin vanhoja sotakirveitä, esim. vanhoja antikristusvirsiä (not 240 - 242) vuoden 1701 virsikirjasta, vaan paneudutaan reformaation vaikutuksiin kirkossa ja yhteiskunnassa.

Reformaatio on siinä mielessä hyvä termi, että se kattaa – toisin kuin sana uskonpuhdistus – myös yhteiskunnallisen kehityksen laajemmassa mielessä. Kirjakieli syntyi ja kehittyi ja kansan sivistystaso alkoi kohota.

Mutta protestanttisten kirkkojen itseymmärryksen ja omanarvontunnon kannalta uskonpuhdistus on hyvin osuva ja napakka termi. Ekumeenisissa keskusteluissa on kuitenkin pyrittävä korrektiin kielenkäyttöön. Tässä suhteessa teologit ja kansan syvät rivit ovat kaukana toisistaan. Kuitenkaan uskoa (Kristukseen) ei tarvitse puhdistaa, mutta esteitä ja väärinkäytöksiä sen ympäriltä on raivattava jatkuvasti. Tätä työtä riittää varmasti jatkossakin.

Mielenkiintoisia yleisötilaisuuksia on merkkivuoden tiimoilta tulossa.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1916

Muinaisia menestystarinoita

Danielin kirjan päähenkilö vietiin nuorena pakkosiirtolaisena Babyloniin, myöhemmin hän nousi siellä valtakunnan johtomiesten joukkoon ja teki siellä komean ja näyttävän uran. Tämä kertomus muistuttaa Genesiksen Joosef-kertomusta. Vanhemmat veljet myivät Joosefin orjana Egyptiin, jossa tämä nousi johtomiesten joukkoon. Kumpikin vietiin vastoin omaa tahtoaan pois omasta maastaan. Kumpikin eteni urallaan lähinnä unienselittämistaidoillaan. Kumpikin pysyi aatteelleen uskollisena.

Lähihistoriasta tulee mieleen Otto Wille Kuusinen (1881-1964). Otto Wille pakeni Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti keväällä 1918, tosin tarjolla ei tainnut olla parempiakaan vaihtoehtoja. Hän kohosi Neuvostoliiton arvohierarkiassa korkealle, säilytti henkensä Stalinin puhdistuksissa, vaikka päitä putoili ympäriltä. Hän osasi kääntää takkiaan oikea-aikaisesti ja aina tilanteen mukaan. Jonkinlaisia ”unienselittämistaitoja” hänelläkin lienee ollut. Otto Willekin pysyi aatteelleen uskollisena.

Joosef määräsi että hänen luunsa on vietävä Luvattuun maahan (Gen 50:25; Ex 13:19). Danielin maallisten jäännösten kohtalosta ei ole tietoa. Otto-Willen maalliset jäännökset muurattiin Kremlin muuriin.

* * *

Tosin Neuvostoliitto (1917-1991) ei ollut mikään menestystarina. Me tiedämme sen, mutta sitä ei tiennyt Otto Wille, eivätkä hänen aikalaisensa. Toisaalta Daniel tai Danielin kirjan päähenkilö eli ja näki mahtavan valtakunnan loiston ja sen loppuvaiheet, mutta Otto Wille ei.

Tällaiset menestystarinat lienevät mahdollisia vain suurten historiallisten mullistusten ja vallankumousten yhteydessä. Toisaalta, luusereita löytyisi huomattavasti enemmän, mutta niistä ei juurikaan kerrota jälkipolville. Sattumallakin on sormensa pelissä siinä, ketkä kohoavat, ketkä pudotetaan.

Joosefin menestystarina liittyy ilmeisesti hyksosfaraoiden kauteen (noin 1650-1550 eKr), mutta jo seuraava eli 16. dynastia unohti hänet (Ex 1:8). Otto Wille eli bolshevistien vallankumouksen alkuvaihetta, mutta ei nähnyt sen loppua. Näkikö edes loistoa?

Tunnettu sanonta "Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" (Luuk 4:24) pitänee edelleen paikkansa.

* * *

Otto Wille oli Suomen kannalta maanpetturi. Terijoen hallitukseen liittyvä seikkailu vielä lisäsi hänen syntilistaansa. Mutta hän oli nuoruutensa aatteelle uskollinen.

Otto Willen rinnalle voi vetää toisen kansalaissodassa punaisten puolella taistelleen nuoren miehen. Erik Jorpes syntyi Kökarissa 1894 ja kuoli Tukholmassa 1973. Kansalaissodassa hän toimi Turussa, lähinnä lääkintätehtävissä. Hänkin pakeni sodan loppuvaiheessa Neuvostoliittoon. Hän – kuten mm. Otto Wille – oli Moskovassa perustamassa SKP:tä syksyllä 1918. Vuosi tai pari myöhemmin Erik tuli katumapäälle, käänsi takkinsa, pakeni Suomen kautta Ruotsiin sekä teki siellä komean uran.

Hän sai turvapaikan Ruotsista sillä ehdolla, ettei enää osallistu politiikkaan. Jorpes keksi hepariinin, jolla sydänveritulpat hoidetaan. Hän oli ehdolla myös Nobelin palkinnon saajaksi, mutta sillä kerralla penisilliini voitti hepariinin.

Myös Erik Jorpes oli Suomen kannalta maanpetturi, mutta "tuli järkiinsä" ja teki komean uran. Wikipedia ja Turun Sanomat kertoo hänestä enemmän. Jorpes vaihtoi isänmaataan useamman kerran sekä luopui nuoruutensa aatteesta – jälkipolvien onneksi.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1587

Posti ja vainajat

Postin toimintaan tyytymätön kansalainen purki mieltään ja kirjoitti Turun Sanomiin. Kirjoittajan äiti, joka asui toisella paikkakunnalla, oli nukkunut pois hiljattain. Koska vainaja ei ilmeisesti enää uudella olemassaolon tasolla pysty lukemaan hänelle osoitettua postia, vainajan posti pitäisi kääntää pojan osoitteeseen.

Postin kääntäminen osoittautui yllättävän hankalaksi ja vaikeaksi. Kun se lopulta onnistui, asia sai varsin kummallisia ja odottamattomia piirteitä, jotka herättävät monenmoista metafyysistä pohdiskelua. Matti Heinilän kirjoitus oli otsikoitu nasevasti "Posti etääntynyt ihmisten elämästä ja myös kuolemasta". (TS 31.5.2015).

Heinilä oli yrittänyt aikansa selvittää googlaamalla mitä vainajan postille pitäisi tehdä, mutta ilman tulosta. Postin sivuilta sentään löytyi palautesivu, jonne Heinilä purki mieltään: "Olettekohan siellä postissa ollenkaan tietoisia siitä, että Suomessa joka päivä kuolee ihmisiä ja he eivät sen jälkeen pysty vastaanottamaan postia jne."

Postista tuli soitto ja kehotettiin marssimaan postikonttoriin ja täyttämään siellä kaavake. Ehkä tässä on tarvittu myös sukuselvitystä. Heinilä teki työtä käskettyä. Hänelle lyötiin eteen lomake, jossa luki Muuttoilmoitus. Kun Heinilä tätä aikansa nieleksi ja ihmetteli, virkailija ilmoitti, että lisätietoihin merkitään "kuolinpäivä pp.kk.vvvv."

No, nyt kaiken pitäisi olla kunnossa ja vainajan posti sai uuden suunnan. Mutta eräänä päivänä posti toi vainajan nimellä plakaatin, joka alkoi "Toivotamme sinut tervetulleeksi uuteen kotiin oheisilla muuttajan etukupongeilla." Mukana oli myös kartta, jotta vainaja löytäisi kyseisen ketjun liikkeet uudelta paikkakunnalta. Olipa vielä mahdollisuus voittaa hotellilahjakortti.

Heinilä antaa kyseiselle liikeketjulle synninpäästön, koska se on omaa tyhmyyttään ostanut Postilta puutteellisen osoitepalvelun. Mutta Posti saa sapiskaa. Lopuksi Heinilä vielä neuvoo miten tehdään pieni muutos Postin ohjelmaan ja kaavakkeeseen.

Pari päivää myöhemmin Posti Oy:n kehitysjohtaja vastaa Heinilän kirjoitukseen, pahoittelee tapahtunutta sekä lupaa parannuksia. Kehitysjohtajan vastineesta ilmenee, että Väestörekisterikeskus antaa Postille tiedot kuolleista. Näin ollen omaisten ei tarvitse ilmoitella kuolemantapauksista postille. Mutta joku tässä mättää. Jos posti saa tiedon kuolemantapauksista sekä Väestörekisterikeskukselta että omaisilta, miten on mahdollista, että vainaja vielä saa mainospostia etukuponkien kera?

***

Vaikka omaisen poismeno on aina vakava asia, tähän tapaukseen liittyy myös surkuhupaisia piirteitä. Juttu herättää pohtimaan sitä mikä meitä odottaa tämän elämän jälkeen. Ajatuksen tasolla käsityksemme tuonpuoleisesta ovat kehittyneet tavattomasti, mutta joissakin yhteiskunnan toiminnoissa on vielä sellaisia piirteitä, jotka viittaavat muinaiseen maailmaan ja siellä vallinneisiin käsityksiin.

Muinaiset suomalaiset uskoivat, että vainajat elävät varjoelämää tuonelassa. Suvun esi-isät ja -äidit kuuluivat muonavahvuuteen erityisesti tiettyinä pyhinä. Pitkässä pöydässä heitä varten oli tuolit, lautaset ja lusikat - niin kuin elävillä.. Etukupongeilla ja lahjakorteilla olisi ilmeisesti ollut myös käyttöä.

1. Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1902

"... kuu värjäytyy vereen..."

Mark Biltz, Verikuut: Lähestyvien taivaanmerkkien profeetallinen sanoma. Suom. Risto K. Träff. Helsinki: Kuva ja Sana. 2014. 208 s.

Verikuut on teoksen nimenä kieltämättä pysäyttävä. Se on suora käännös englannista: Blood Moons. Teoksen kannessa puhutaan profeetallisesta tulkinnasta, mutta nimiölehdellä profeetallisesta sanomasta. Kumpikin otsikko poikkeaa alkuperäisestä: Blood Moons: Decoding the imminent heavenly signs. Kyse olisi siis uhkaavien taivaallisten koodimerkkien avaamisesta.

Teoksen nimen äärellä ryhtyy pohtimaan mm. miksi kuu on verinen. Suuret metsäpalot ja tulivuorenpurkaukset samentavat ilman ja saavat kuun näyttämään veriseltä. Mutta tässä tapauksessa taustalla on profeetta Joelin lausuma: "Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava" Joel 2:31 (3:4). Teksti viittaa selvästi auringon- ja kuunpimennyksiin, joita on pidetty pahoina merkkeinä.

***

Ajanlaskun kannalta keskeisiä asioita ovat:

1. Maa pyörähtää akselinsa ympäri vuorokaudessa

2. Kuu kiertää maapallon ympäri kuukaudessa (kuunkierto, lunaatio)

3. Maa kiertää auringon ympäri vuodessa.

Juliaaninen ja gregoriaaninen kalenteri ottaa huomioon kohdat 1 ja 3; juutalainen kalenteri ottaa huomioon myös kohdan 2; islamilainen kalenteri ottaa huomioon kohdat 1 ja 2, mutta ei kohtaa 3.

Vuorokaudet, kuunkierrot ja vuodet eivät mene ajanlaskussa tasan. Koska juutalaiset eivät halunneet pelata murtolukujen kanssa, juutalaisen kalenterin mukaisessa kuukaudessa on päiviä joko 29 tai 30 sekä vuodessa kuukausia 12 tai 13. Ns. karkauskuukausi lisätään 7 kertaa 19 vuotta käsittävän Metonin jakson aikana, eli joka 3., 6., 8., 11., 14., 17. sekä 19. vuosi.

Auringonpimennys voi tapahtua vain uudenkuun aikana, jolloin kuu voi kulkea auringon editse. Täydellinen kuunpimennys voi tapahtua vain täydenkuun aikana, jolloin maan varjo voi peittää kuun. Useat juutalaiset juhlat ajoittuvat toisaalta kevätpäiväntasauksen ja syyspäiväntasauksen aikoihin sekä toisaalta uudenkuun (1. päivä) ja täydenkuun (15. päivä) aikoihin. Sen sijaan kesäpäivänseisauksen ja talvipäivänseisauksen aikoihin juutalaisilla ei ole suurempia juhlia.

Esim. Uudenvuodenjuhla (roš hašana) on 7:nnen kuun 1. päivänä; pääsiäinen 1:sen kuun 15. päivänä; lehtimajanjuhla (sukkot) 7:nnen kuun 15. päivänä.

Biltzin mukaan auringonpimennyksillä ja kuunpimennyksillä on merkitystä vain silloin kun ne osuvat juutalaisille juhlapäiville.

***

NASA:n kuunpimennyssivujen mukaan vuosien 2000 eKr ja 3000 jKr:n välisenä 5000 vuoden aikana on 12064 kuunpimennystä (täydellistä, osittaista tai puolivarjopimennystä) eli keskimäärin 2,4 kuunpimennystä vuodessa. Näistä on täydellisiä kuunpimennyksiä vain 3479 eli keskimäärin 0,7 vuodessa.

Biltzin mielenkiinnon kohteina ovat erityisesti neljän täydellisen kuunpimennyksen sarjat, joita kutsutaan tetradeiksi. Ne esiintyvät kuuden kuukauden välein, siis noin 1,5 vuoden sisällä. Tällöin joukossa ei saa olla osittaisia tai puolivarjopimennyksiä.

Tällaisia tetradeja em. 5000 vuoden aikana tulee olemaan kaikkiaan 142. Viimeisen 2000 vuoden aikana tetradeja on ollut 62, joista vain 8 osui juutalaisille juhlapäiville. Parhaillaan (maaliskuussa 2015) eletään 9:nnen tetradin aikaa: 2 täydellistä kuunpimennystä on jo takana ja 2 on vielä edessä.

Kooste niistä kristillisellä ajalla esiintyneistä tetradeista, jotka ovat osuneet juutalaisille juhlapäiville:

1. 162-163 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla,
2. 795-796 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla,
3. 842-843 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla,
4. 860-861 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla,
5. 1428-1429 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla,
6. 1493-1494 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla,
7. 1949-1950 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla,
8. 1967-1968 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla,
9. 2014-2015 pääsiäinen ja lehtimajanjuhla.

Kohtia 1, 2 ja 4 Biltz ei kommentoi, muita kylläkin

3. Biltz viittaa karolingien sisällissodan päättymiseen 843 (s. 176), mutta parempi selitys voisi löytyä Bysantista, tosin se ei koske juutalaisia. Bysantissa vallitsi kiihkeä, ideologinen kuvariita vuosina 726-843, mutta se päättyi Konstantinopolissa pidettyyn kirkolliskokoukseen 843.

5. Biltz viittaa juutalaisten kokoukseen Firenzessä 1428, jolloin koottiin varoja paavi Martinus V:lle vastineeksi tämän suojeluksesta (s. 177). Vuosi 1428 on ns. suuren skisman (1378-1417) jälkeistä aikaa. Konstanzin kirkolliskokous (1414-1418) onnistui lopettamaan skisman ja valitsi uudeksi paaviksi Martinus V:nnen.

Toisaalta, noitaoikeudenkäynnit alkoivat Sveitsissä ja Italiassa vuonna 1428 ja levisivät muualle Eurooppaan. Seuraavan parinsadan vuoden aikana 40 000–60 000 ihmistä teloitettiin noitina.

6. Tämä oli Espanjan inkvisition aikaa. Espanjan kuningaspari Ferdinand ja Isabella karkoitti juutalaiset ja maurit Espanjasta. Kolumbus lähti 1492 etsimään uutta maata, Amerikkaa ja palasi tutkimusmatkalta maaliskuussa 1493. Biltz arvelee Kolumbuksen ja hänen miehistönsä olleen juutalaisia (s. 177). Tällaisia ja muitakin spekulaatioita löytyy, kuitenkin ilman perusteluja. Mutta uuden mantereen löytyminen avasi maailmankuvaa huimasti.

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että Knut Posse järjesti kuuluisan Viipurin pamauksen 1495 (päivälleen 444 vuotta ennen talvisodan alkamista ;)

7. Israelin valtio itsenäistyi 1948. Eikö valtion perustaminen ollut hyvä uutinen kirjan tekijän kannalta, vaikka arabit yrittivät nujertaa uutta valtiota?

8. Kuuden päivän sota oli kesäkuussa 1967 ja vanha Jerusalem joutui juutalaisten haltuun. Eikö tämä ollut hyvä uutinen kirjan tekijän kannalta?

9. Nyt ajankohtaiseen tetradiin, johon liittyy kuunpimennyksiä riittävä määrä, kasataan vahvoja odotuksia. Täydellisiä kuunpimennyksiä esiintyy seuraavasti:

15.04.2014 pääsiäisenä
08.10.2014 lehtimajanjuhlan 9.10. edellä
04.04.2015 pääsiäisenä
28.09.2015 lehtimajanjuhlana

Pieni kauneusvirhe on toisen kuunpimennyksen kohdalla. Täysikuu syntyi 8.10.2014 Suomessa klo 13.51, jolloin myös kuunpimennys on ollut syvimmillään, mutta lehtimajanjuhla on alkanut seuraavana päivänä. Ehkä tätä kauneusvirhettä jossain määrin korjaa täydellinen auringonpimennys 20.3.2015 (1. niisankuuta) sekä osittainen auringonpimennys 13.9.2015, jolloin vietetään uudenvuodenjuhlaa.

***

Oma kysymyksensä on miten hyvin nämä juhlapäiville osuvat tetradit kattavat juutalaisten historian keskeiset tapahtumat? Varsin huonosti! Jerusalemin hävityksen v. 70 jKr kohdalle ei osunut vaatimukset täyttävää tetradia. Tosin osittaisia ja puolivarjopimennyksiä osui temppelin hävityksen kummallekin puolelle. (s. 174) Mutta ei yhtään täydellistä kuunpimennystä.

Jeesuksen ristinkuolema osuu jonnekin vuosien 30-33 väliin. Niinpä vuosina 32-33 jKr on Biltzin mukaan ollut kaikkiaan 8 erilaista auringon- ja kuunpimennystä: 2 täydellistä kuunpimennystä, 2 osittaista kuunpimennystä, 1 täydellinen auringonpimennys, 2 auringonpimennystä sekä 1 rengasmainen auringonpimennys. Auringonpimennykset osuvat niisanin 1. päivään sekä uudenvuodenpäivään, kuunpimennykset lehtimajanjuhlaan (s. 175) Mutta tetradista ei voida puhua, vaikka pimennysten määrä on sinänsä vaikuttava. Biltz ei kerro tässä eikä muuallakaan olivatko nämä pimennykset Jerusalemin horisontista nähtävissä.

Natsihallinnon aikana (1933-1945) tetradeja ei esiintynyt, eikä I maailmansodan aikana 1914-1918. Miten mahtoi olla tilanne Nebukadnessarin aikana 580-luvulla eKr tai Antiokos Epifaneen aikana 160-luvulla eKr? Entä Daavidin ja Salomon aikoina? Tai silloin kun Mooses johdatti Israelin kansan pois Egyptistä?

Yhteenvetoa:

* Kaikki kuunpimennykset ja tetradit eivät olleet pahaenteisiä, vaikka niiden lähtökohtaisesti pitäisi olla.

* Kaikki pimennykset eivät olleet nähtävissä Jerusalemin horisontista.

* Useat historialliset tapaukset, joihin Biltz viittaa, ovat merkitykseltään varsin vähäisiä.

* Tärkeimmät historiallisesti merkittävät tapaukset eivät osu yksiin kuunpimennysten kanssa.
* Biltzin pohdiskelut ovat yhteydessä yrityksiin herättää astrologia uudelleen henkiin.

***

Tätä problematiikkaa voisi tarkastella myös historiallisista tapahtumista käsin ja sitten verrata historiallisten tapahtumien ajankohtia tetradeihin. Sattumoisin käsiini osui Jonathan Bernisin kirja Rabbi katsoo lopunaikaan. Kirjoittaja esittäytyy myös messiaaniseksi juutalaiseksi. Bernisin kirjan toisessa luvussa, joka on otsikoitu “Miksi saatana vihaa juutalaisia”, on kattava luettelo juutalaisten historian vaikeista tapahtumista. Näin Bernis:

70 jKr. - Miljoona juutalaista menetti henkensä, kun Rooman armeija tuhosi temppelin ja poltti Jerusalemin kaupungin.
1096-1270 - Tuhansia, mahdollisesti satoja tuhansia juutalaisia tapettiin ristiretkien aikana. Esim. kaikki Prahassa ja Kölnissä asuvat juutalaiset murhattiin kylmäverisesti.
1182 - Juutalaiset karkotettiin Ranskasta ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin.
1289 - Wienin kirkolliskokous määräsi, että juutalaisten piti ommella pyöreä kangastilkku vaatteisiinsa.
1290 - Juutalaiset karkotettiin Englannista.
1294 - Juutalaiset karkotettiin Bernistä, Sveitsistä
1347 - Tuhansia juutalaisia murhattiin syytettyinä kaivojen myrkyttämisestä ja mustan surman levittämisestä.
1400-1800 - Espanjan inkvisitiota - jolloin monia juutalaisia pakotettiin kääntymään kristinuskoon, karkotettiin, kidutettiin tai tapettiin - kesti 350 vuotta. ...  Ystäväni tohtori Michael L. Brown kirjoittaa:

“Noitavainoja järjestettiin sellaisia kastettuja juutalaisia vastaan, joissa näkyi jäänteitä juutalaisuudesta! Näitä pakolla käännytettyjä katolisia juutalaisia ("marranot", "käännynnäiset" tai "uudet kristityt") tarkkailtiin huolellisesti, jotta nähtäisiin, olivatko he mahdollisesti sortuneet
"kerettiläisyyteen". Kerettiläisyydeksi katsottiin porsaanlihasta kieltäytyminen, lauantaisin tehtävästä työstä kieltäytyminen; sunnuntaisin parhaisiin vaatteisiin pukeutumisesta kieltäytyminen; raamatullisten juhlapäivien noudattaminen; vähäistenkin juutalaisten tapojen noudattaminen; juutalaisten rukousten lausuminen; juutalaisen lain mukainen ruuanvalmistus; kanssakäymiset kastamattomien juutalaisten kanssa... Sääntöjen rikkomiseen syyllistyneiden, tai siitä epäiltyjen, omaisuus takavarikoitiin. Heitä heitettiin vankiloihin ja kidutettiin, heille järjestettiin pikaoikeudenkäyntejä, heitä erotettiin viroistaan ja usein heidät myös tapettiin.” (Michael L. Brown, Our hands are stained with blood: The tragic story of the “Church” and the Jewish people. Shippensburg, Penn.: Destiny image publishers. 1992. p. 77-78) 

Brownin mukaan arviolta 30 000  marranoa poltettiin elävältä ja monia muita kuristettiin sen jälkeen, kun he olivat tunnustaneet "kerettiläiset" tapansa. Tämän lisäksi kaikki kastamattomat juutalaiset karkotettiin Espanjasta vuonna 1492.
1494 - Kaikki Pohjois-Italiassa sijaitsevan Trenton kaupungin juutalaiset murhattiin sen jälkeen, kun liikkeelle oli lähtenyt huhu, jonka mukaan he olivat tappaneet kristityn pojan uskonnollisissa menoissaan.
1497 - Juutalaiset karkotettiin Portugalista.
1826 - Paavi Leo antoi määräyksen, jonka mukaan juutalaiset täytyi sulkea gettoihin ja heidän omaisuutensa takavarikoida.
1881 - 1921 - 1800-luvun lopun Venäjällä niin kutsutut kristityt murhasivat pogromeissa tuhansia juutalaisia. Pogromi tulee venäjän kielen sanasta, joka kuvaa jonkin kansanryhmän toista kansanryhmää vastaan tekemää hyökkäystä, jonka aikana tuhotaan, ryöstetään, murhataan ja raiskataan. Venäjänjuutalaiset joutuivat kolmen laajan pogromin uhreiksi. Jokainen näistä pogromeista ylitti edeltäjänsä laajudessa ja julmuudessa.  (Sionistijärjestö, Die Judenpogrome in Russland, 2 osaa. 1909).
(Lähde: Bernis, Jonathan. Rabbi katsoo lopunaikaan. Helsinki: Kuva ja sana. 2013. s. 26-27).

Näin ollen Biltzin puheet tetradien merkityksestä juutalaisten historiassa ovat siis vailla perusteita. Tässä yhteydessä voisi mainiosti puhua itseään toteuttavista ennusteista. Ennusteilla on toisinaan tapana toteuttaa itse itsensä, riippumatta siitä miten luotettavaa tietoa on sen takana. Ennuste toteuttaa itse itsensä.

Kauko Puottula 2015

Abraham kuvainraastajana

Lauri Levanto kävi syksyllä 2014 kuuntelemassa piispa Björn Vikströmin luentoa ”Kertomus tienä Raamattuun.” Hän kirjoitti aiheesta blogin 4.10.2014, jossa hän referoi luennon pääkohtia. Bloginsa lopussa hän vielä reflektoi aikaisemmin oppimaansa ja kuulemaansa:

En pysty enää jäljittämään missä olen kohdannut kertomuksen Abramin isän kotijumalista. Abram rikkoi isänsä kotijumalat, ja pani vasaran suurimman käteen. Isän kysyessä hävityksen syytä Abram sanoi että niille tuli tappelu. Tämä kertomus lienee vanhimpia yksijumalisuuden puolustuksia. Se kulkee sekä juutalaisessa että kristillisessä perinteessä. Mielenkiintoista tarinassa on että sitä ei ole Raamatussa. Kertomus on Koraanissa! Kertomus on ilmeisesti ajalta ennen Tooraa.  

Varsin hyvin Levanto muisti kertomuksen keskeisen sisällön. Rabbiininen kirjallisuus kertoo Abrahamin riitaantuneen epäjumalia palvovan isänsä kanssa. Rabbiinisesta kirjallisuudesta kertomus on välittynyt myös Koraaniin. Tosin yksityiskohdat hieman vaihtelevat. Koraani kertoo asiasta näin:

Abrahamille me annoimme oikeamielisyyttä, sillä me tunsimme hänet. / Kun hän sanoi isälleen ja kansalleen: "Mitä nämä patsaat ovat, joita te palvotte?", / he vastasivat: "Olemme nähneet isiemmekin niitä palvovan." / Hän sanoi: "Silloin te ja isänne olette selvästi kulkeneet harhaan!" / He sanoivat: "Sinäkö tuot meille totuuden vai lasketko vain leikkiä?" / Abraham vastasi: "En laske leikkiä. Herranne on taivaan ja maan Herra, joka on ne luonut. Sen minä todistan. / Kautta Jumalan, kun käännätte selkänne ja menette pois, minä punon juonen teidän jumalankuvienne varalle." / Hän löi ne muruiksi paitsi suurinta niistä, jotta he palaisivat Hänen luokseen. / He sanoivat: "Kuka on tehnyt tämän meidän jumalillemme? Hän on tehnyt pahan teon!" / Toiset sanoivat: "Kuulimme erään nuoren miehen, nimeltään Abraham, puhuvan niistä: / "He sanoivat: "Tuokaa hänet tänne ihmisten eteen, jotta he todistaisivat häntä vastaan." /

He kysyivät: "Sinäkö teit tämän jumalillemme, Abraham?" / Hän vastasi: "En, vaan suurin niistä sen teki: kysykää vaikka niiltä, jos ne kerran osaavat puhua!" / He miettivät: "Mehän tässä olemme väärintekijöitä." / He riiputtivat päätään: "Tiedäthän sinä, etteivät nämä osaa puhua." / Silloin Abraham sanoi: "Palvotteko te Jumalan sijasta sellaisia, jotka eivät voi teitä auttaa eivätkä haitata? / Hyi teitä ja niitä, joita te palvotte Jumalan lisäksi. Ettekö te ymmärrä?" / He sanoivat: "Polttakaamme hänet ja auttakaamme siten jumaliamme, jos aiomme tehdä jotakin." / Me sanoimme: "Tuli, ole viileä ja vilpoinen Abrahamille." / He tahtoivat punoa juonia Abrahamia vastaan, mutta me annoimme heidän joutua perikatoon / ja pelastimme hänet ja Lootin maahan, jonka olimme siunanneet kaikkia ihmisiä varten. (Koraani 21:51-71, Mk 2, käännös J. H-A:n) 

Kertomus on tähdätty epäjumalankuvia ja niiden palvontaa vastaan. Abraham näyttää olevan ristiriitaisessa tilanteessa. Hänellä on velvollisuuksia isäänsä kohtaa, mutta toisaalta myös Jumalaa kohtaan. Abraham haluaa osoittaa, että epäjumalat ovat voimattomia ja vihjaa, että aikoo tehdä jotain. Epäjumalat ovat riippuvaisia palvojiensa huolenpidosta, heti kun palvojat kääntävät selkänsä, alkaa tapahtua (jae 57). Lukija saa vaikutelman, että epäjumalat olisivat taistelleet keskenään ja vahvin olisi voittanut (jae 58), vaikka sitä ei suoraan sanota. Rohkenevatko patsaiden palvojat kysyä jäljelle jääneeltä: mitä on tapahtunut? Jos patsaiden palvojat eivät kysy mitään "voittaneelta" patsaalta, he tunnustavat, ettei niillä ole vastaamiseen tarvittavaa älyä. Jae 69 sisältää ajatuksen, että henki voittaa aineen!

Kertomuksen juoni muistuttaa tapaa, jolla Daniel paljastaa Belin pappien petoksen. Siitä kerrotaan apokryfisessa Danielin kirjan lisäyksessä B. Niin ikään se tapa, jolla Abraham pelastui tulen liekeiltä, muistuttaa tapaa, jolla Danielin 3 ystävää pelastui tulisesta pätsistä (Dan 3). Abrahamin tekosia voi pohtia myös freudilaisesta viitekehyksestä käsin. Ennen kuin nuori mies voi itsenäistyä hänen on tehtävä ns. ”isänmurha”.

***

Koraanin välittämän kertomuksen taustalla piilee Genesiksen kertomus:

Kun Terah oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyivät Abram, Nahor ja Haran. / Tämä on luettelo Terahin jälkeläisistä. Terahille syntyivät Abram, Nahor ja Haran, ja Haranille syntyi Loot. / Haran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean Urissa. /... Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan. / Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja kuoli Harranissa. (Gen 11:26-32)

Abrahamin kotiseutu (Kaldean Ur ja Harran) tunnetaan kuunjumala Sinin palvonnasta. Rabbiininen kirjallisuus, mm. Genesis Rabbah 38.13, tuntee myös aiheen Abrahamista ja patsaista, mutta yksityiskohdat vaihtelevat. Terahilla, Abrahamin isällä, oli kauppa, jossa hän myi jumalia esittäviä patsaita. Abraham tekee tässä kaupassa kepposiaan. Lopulta Nimrod heitti Aabrahamin palavaan pätsiin, mutta Jumala pelasti hänet. Näin kertomus menee:

Terah, the father of Abraham and Haran, was a dealer in images as well as a worshiper of them. Once when he was away he gave Abraham his stock of graven images to sell in his absence. In the course of the day an elderly man came to make a purchase. Abraham asked him his age, and the man gave it as between fifty and sixty years. Abraham taunted him with want of sound sense in calling the work of another man's hand, produced perhaps in a few hours, his god; the man laid the words of Abraham to heart and gave up idol-worship. Again, a woman came with a handful of fine flour to offer to Terah's idols, which were now in charge of Abraham. He took a stick and broke all the images except the largest one, in the hand of which he placed the stick which had worked this wholesale destruction. When his father returned and saw the havoc committed on his "gods" and property he demanded an explanation from his son whom he had left in charge. Abraham mockingly explained that when an offering of fine flour was brought to these divinities they quarreled with one another as to who should be the recipient, when at last the biggest of them, being angry at the altercation, took up a stick to chastise the offenders, and in so doing broke them all up. Terah, so far from being satisfied with this explanation, understood it as a piece of mockery, and when he learned also of the customers whom Abraham had lost him during his management he became very incensed, and drove Abraham out of his house and handed him over to Nimrod. Nimrod suggested to Abraham that, since he had refused to worship his father's idols because of their want of power, he should worship fire, which is very powerful. Abraham pointed out that water has power over fire. "Well," said Nimrod, "let us declare water god." "But," replied Abraham, "the clouds absorb the water; and even they are dispersed by the wind." "Then let us declare the wind our god." "Bear in mind," continued Abraham, "that man is stronger than wind, and can resist it and stand against it."

Nimrod, becoming weary of arguing with Abraham, decided to cast him before his god--fire--and challenged Abraham's deliverance by the God of Abraham, but God saved him out of the fiery furnace. Haran, too, was challenged to declare his god, but halted between two opinions, and delayed his answer until he saw the result of Abraham's fate. When he saw the latter saved he declared himself on the side of Abraham's God, thinking that he too, having now become an adherent of that God, would be saved by the same miracle. But since his faith was not real, but depended on a miracle, he perished in the fire, into which, like Abraham, he was cast by Nimrod. This is hinted in the words (Gen. xi. 28): "And Haran died before his father Terah in the land of his nativity, in Ur of the Chaldees." 

Tuo lähde sisältää valikoiman Genesis Rabbahin teksteistä. Genesis Rabbahin tekstikin näyttää löytyvän kokonaisuudessaan internetistä, niin heprean kuin englannin kielisenä.

Kauko Puottula

Kullakin kansalla oma jumala?

Niihin aikoihin, kun nykyisin käytössä oleva Kirkkoraamattu 1992 valmistui, toimittaja heitti radiossa kysymyksen: Ovatko Qumranin tekstilöydöt vaikuttaneet tähän käännöstyöhön ja missä määrin? Käännöskomitean edustaja (ehkä Nikolainen) vastasi tähän tapaan: Ei paljoakaan, oikeastaan ainoa kohta, johon se on suoraan vaikuttanut on Deut 32:8. Tässä tämä teksti vanhan ja uuden käännöksen mukaan:

Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. - Deut 32:8 KR 1938
Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. - Deut 32:8 KR 1992

Vanhan Raamattuni marginaaliin olen silloin tehnyt tämmöisen merkinnän: "Qumran: Maat on jaettu Jumalan poikien lukumäärien mukaan." Kyse olisi siis siitä, että Deut 32:8 sisältää jonkun sanan tai ilmaisun, jonka oikeasta lukutavasta ei oltu täysin varmoja ennen Qumranin löytöjä. Tunnollisten kääntäjien velvollisuus on ottaa huomioon uusin tietämys.

KR 1992 on varustanut kyseisen kohdan tämmöisellä alanootilla:

Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mukaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan". Hepreankielisen tekstin myöhempi lukutapa on "israelilaisten luvun mukaan".

Vanhin tuntemamme VT:n masoreettinen käsikirjoitus Leningradin koodeksi on vuodelta 1008 tai 1009 jKr, vastaavasti kyseinen Qumranin teksti (4Q37), joka liittyy Deuteronomiumin kommentaariin, noin 50 jKr. Qumranin teksti on siis lähes 1000 vuotta vanhempi kuin vanhin tunnettu masoreettinen teksti. Tässä tapauksessa eräät Septuagintan versiot tukevat Qumranin lukutapaa, vaikka Qumran ja Septuaginta ovat toisistaan riippumattomia. Mutta yksistään Septuagintan perusteella korjausta ei uskallettu tehdä.

Qumranissa harjoitettiin laajaa kirjallista toimintaa. Siellä kopioitiin VT:n tekstejä sekä laadittiin niihin kommentaareja. He myös laativat täysin uusia kirjoituksia. Mutta rajalinjat näiden välillä pidettiin selvinä, ts. niitä ei hämärretty tai sotkettu. Mainittu 4Q37 kuuluu Deuteronomiumin kommentaariin.

Paavalilla mahdollisesti oli tämä teksti mielessään, kun hän puhui Areiopagilla (Ap.t. 17:26). Mutta UT ei lainaa Deut 32:8:aa. Sen sijaan useat varhaiset kirkkoisät lainaavat tätä tekstiä ja noudattavat Septuagintan lukutapaa (esim. Klemens Roomalainen (k. 101) kirjeessä korinttilaisille, 29; Irenaeus (130 - 202), Adversus Haereses III 12,9; Klemens Aleksandrialainen (n. 150 - n. 211/216), Stromata VII 2; Origenes (n. 185 - 254), De Principiis I 5,2; Contra Celsum IV 8; V 29).

Pyhä Anselm Canterburylainen (1033/1034 - 1109) tuntee molemmat lukutavat (masoreettisen ja Septuagintan) ja pohdiskelee siitä syntyvää teologista ongelmaa teoksessaan Jumala ihmiseksi I 18.

Deut 32:8 heijastelee syntyaikansa monolatrista käsitystä: on paljon jumalia, kullakin kansalla omansa, mutta Israelissa palvotaan Jahvea. Jyrkkää monoteismia ei vielä silloin tunnettu, mutta sitä kohti oltiin hyvää vauhtia menossa. Se, että kansoilla oli omat jumalansa, ilmenee VT:sta muutenkin.

"Jumalan pojat" on epäilemättä alkuperäinen lukutapa, mutta masoreettinen teksti ja Septuaginta ovat kumpikin tulkinneet sitä eri tavoin. Masoreettinen teksti olettaa, että ilmaus "Jumalan pojat" viittaa Israeliin (vrt Hoos 1); Septuaginta olettaa, että ilmaus viittaa enkelien taivaalliseen kokoontumiseen (Ps 29:1; 89:6; 82:1,6). Näin ollen Herra delegoi kansojen hallinnan enkeliarmeijoilleen (vrt Dan 10:13-21), mutta itselleen hän varasi Israelin, jota hän hallitsee suoraan.

***

Patriarkkakertomuksissa tulee esille monia jumalien nimiä, ymmärtääkseni paikallisia jumalia, mm. Korkein (El Eljon), Kaikkivaltias (El Shaddaj), lisäksi El, Elohim jne. Jahvekin varsin suuressa määrin "kiinnittyy" Siinain vuoreen ja ukkoseen – varsinkin Exoduksen mukaan. Kertomukseen Jaakobin painista Jabbok-virran varrella (Gen 32:23-32) mahdollisesti liittyy ajatus tai muistuma joenjumalasta, joka Jaakobin on voitettava päästäkseen joen toiselle puolelle.

Korkein (El Eljon) esiintyy myös siinä yhteydessä, kun Abram tapaa Melkisedekin, joka osoittautuu El Eljonin papiksi (Gen 14:18-22). Myös Num 24:16 sekä Deut 33:12 viittaavat Korkeimpaan. Korkein on löytänyt tiensä myös Danielin kirjaan (Dan 4:14).

Mies, jota vaivasi Legioona-demoni, puhutteli pakanallisella alueella Jeesusta Korkeimman Jumalan pojaksi (Luuk 8:28). Demoni tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen Korkeimman edustajaksi ja on valmis alistumaan. Filippiläinen orjatyttö, jossa oli tietäjähenki, huuteli Paavalin ja Silaksen perään: "Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita..." (Ap.t. 16:17). Tämä ärsytti Paavalia, niinpä hän ajoi tytöstä tietäjähengen pois.

***

Näiden jumalien voimasuhteet vaihtelivat vallitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden mukaan. Ne kyllä kilpailivat keskenään, mutta eivät olleet hierarkkisesti järjestäytyneitä. Tässä esillä olevassa tapauksessa Korkein oli ehkä niskan päällä.

KR 1992:n noudattamaa lukutapaa seuraavat myös seuraavat uudemmat käännökset:

* New Living Translation: ... he established the boundaries of the peoples according to the number in his heavenly court.
* NET Bible: ... he set the boundaries of the peoples, according to the number of the heavenly assembly.
* Bibel 2000: ... när han fördelade deras områden efter gudasönernas antal,

Muinaisten israelilaisten käsitys Jumalasta siis kehittyi aikojen saatossa. Vanhan testamentin aikana beduiinit asettuivat paikoilleen ja ryhtyivät viljelemään maata. Vähitellen syntyi kaupunkeja. Nämä muutokset vaikuttivat uskontoon ja käsityksiin Jumalasta. Jumalakuva kehittyy Vanhan testamentin sisällä kohti jyrkkää monoteismia, yksijumalaisuutta.

Kauko Puottula